Muuttoviikko

Heippa täältä muuttokaaoksen keskeltä! Tämä viikko on ollut melko täynnä kaikennäköistä touhua, luonnollisesti. Vielä olisi vanhan kodin lattioiden pesu jäljellä sekä täällä uudessa tavaraa vailla paikkaa. (EDIT: Kävin siivoamassa koko asunnon loppuun, enää täytyy palauttaa avaimet, jee!) Mutta siellä se häämöttää jo, muuton loppu ja normaalin arjen alku! Tällä viikolla en ole ehtinyt kaivaa kameraa esille ollenkaan, joten postauksessa on kuvina niitä puhelimen räpsyjä, joita on otettu viikon varrella.

Tällä viikolla olen:

Matkustanut

Olimme esikoisen kanssa kahdestaan viikonlopun Helsingissä siskoni luona, kotiin tulimme maanantaina. Samana päivänä aloimme jo tosissamme touhuta muuttoa, karu paluu arkeen siis, hah. Meillä oli niin mukava reissu ja sen voimin olikin ihanaa aloittaa muutto!

Viisivuotias esikoiseni oli aika innoissaan reissusta, joka tehtiin aivan kahdestaan.

Pakannut ja purkanut

Vaikka meillä ei ole paljoakaan ylimääräistä tavaraa, on silti viisihenkisessä perheessä aika paljon pakattavaa ja purettavaa. Olen pakkaamisen kanssa melko tarkka, mutta se kyllä helpottaa sitten taas uudessa kodissa purkamista. Kirjoitan aina laatikon päälle ja vähintään kahdelle sivulle laatikon sisällön sekä päälle vielä huoneen, johon laatikko kannetaan. Tämä helpottaa mielettömästi! On nimittäin yhdessä muutossa tullut herättyä uudessa kodissa niin, että yksi huone oli täynnä merkkaamattomia laatikoita ja siitä laatikkoviidakosta sitten piti alkaa metsästämään aamupalalle astioita, apua.

Siivonnut ranteeni kipeiksi

Muutto on pakkaamisen lisäksi aina yhtä siivoamista. Tavallaan vähän harmittaa, että aina joutuu siivoamaan molemmat asunnot, uuden ja vanhan. 

Etsinyt tavaroille sitä oikeaa paikkaa

Tämä osuus muutosta on tavallaan paras ja tavallaan turhauttavin. Nautin tavaroiden järjestelystä paikoilleej ja tykkään, että kaikille tavaroille on oma paikkansa sekä haluaisin löytää sen heti. Olen kuitenkin todennut, että viisainta on löytää muutossa tavaroille ihan hyvä paikka, se oikea löytyy sitten arjen myötä. Oman haasteensa tähän tuo myös tieto asunnon väliaikaisuudesta. Ei ole järkevää hankkia säilytykseen mitään kalusteita tai korejakaan, vaan toimiva säilytys täytyy saada aikaiseksi niillä koreilla ja laatikoilla, mitä on. 

Vaatteille on käytössä ehkä hieman hankalasti pelkkä tankokaappi, mutta uskon saavani sen toimimaan näin ihan hyvin.
kestokasseista saa tehtyä helposti edullisia säilytyskoreja.

Nauttinut kiireettömyydestä

Kuulostaa jopa omaan korvaan hölmöltä, olenhan touhunnut koko viikon, haha. Verrattuna edellisiin muuttoihin tämä muutto on kuitenkin ollut ihanan rauhallinen. Saatiin lupa tulla tähän uuteen kotiin jo maanantaina, ja vanhan luovutus on vasta tämän kuun viimeinen päivä. Eniten tunnetta rauhallisesta muutosta on kuitenkin tuonut miehen lomaviikko, joka aivan sattumalta osui muuttoviikolle, aika hyvä tuuri! 

Käynyt ja käyttänyt lääkärissä

Muuttoviikolle on sattunut kaiken kiireen lisäksi myös useampi käynti terveyskeskuksissa ja verikokeissa. Toisaalta on ollut super helppoa lähteä, kun mies on ollut kotona. Yleensä arkena mun täytyy ottaa kaikki kolme lasta mukaan kaikkialle, minne menen.

Fiilistellyt uutta kotia

Vaikka tämä asunto on väliaikainen vuokrakoti rakennusprojektin ajaksi, alkaa se tuntua jo kodilta. Näiden useiden muuttojen ansiosta ollaankin opittu pitämään kotina melkein mitä vain asuntoa, jossa meillä on oma perhe ja tavarat. Tässä meidän on hyvä asua siihen saakka, että saamme ihan oman kodin valmiiksi. Meillä on 15 neliötä enemmän kuin edellisessä asunnossa, oma piha, takka, kodinhoitohuone ja kaksi vessaa, täydellistä!

Vuokrakodeissa oppii elämään sovussa sellaistenkin ratkaisujen kanssa, joita ei itse olisi tehnyt.
Niin kauan kaivattu oma piha! En malta odottaa, että pakkaset hellittävät hiukan ja päästään kunnolla nauttimaan tästä luksuksesta!

Ollut ylpeä lapsistamme

Stressasin hieman, miten lapset suhtautuvat muuttoon, mutta turhaan. Tytöt ovat olleet muutosta ja isommasta huoneestaan niin innoissaan, että ovat lähinnä innoissaan leikkineet päivät pitkät. Vauvallakin on ollut täällä niin paljon tutkittavaa, että sairastelusta huolimatta hän on ollut hyvällä tuulella ja innoissaan. Se on kyllä totta, että lapset ovat paljon sopeutuvaisempia, kuin me osaamme ajatellakaan!

Pienet varpaat lämmittelemässä takan äärellä. ♡

Mukavaa viikonloppua sulle! Toivotaan, että maanantaihin mennessä täälläkin alkaa näyttää jo hyvältä.

-Reetta