ihana, stressaava juhlien järjestely

Sunnuntaina lopultakin juhlittiin kuukauden myöhässä meidän yksivuotiasta vauvaa. Hän oli juhlistaan, vieraistaan, lahjoistaan ja saamistaan herkuista niin onnellinen kuin yksivuotias suinkin voi olla. ♡  Kaikki kummit pääsivät paikalle ja molemmista mummoloistakin saatiin vieraita. Kaikki meni hyvin, vaikka tuttuun tapaan ennen synttäreitä pieni juhlastressi nostikin päätään.

Mä rakastan juhlia! Tykkään suunnitella ja laittaa niitä ja musta on ihanaa kun ihmiset tulevat meille juhliin. Silti mun pitäisi ehdottomasti opetella yksi juttu: olemaan stressaamatta siitä laittamisesta. On kummallista, miten juhlien laittoa voikaan rakastaa täysillä ja olla stressistä hieman kireänä samaan aikaan. Joka kerta sitä hieman stressaa, ehtiikö saada kaiken valmiiksi, meneekö kakun kanssa jokin pieleen, tuleeko tarjottavista pahoja ja riittävätkö ne. Hölmöä, tiedän. Etenkin kun en muista sellaista tilannetta, että olisi koskaan mikään tarjottava loppunut kesken juhlien. Harvoin kakkukaan on täysin pilalle mennyt. Tämän kakun kyllä kippasin lautaseltaan jääkaapin hyllylle, mutta onneksi vasta juhlien jälkeen.

Luulen, että tää stressi tulee ajoilta, jolloin mies oli työajoiltaan todella epäsäännöllisessä vuorotyössä ja juhlien järjestäminen oli useimmiten mun vastuulla silloin, kun olimme lasten kanssa kotona keskenämme. Joistakin meidän juhlista mies on joutunut myös lähtemään kesken kaiken töihin, eikä se ollut kovin kivaa. Nyt kun mies on päivätyössä, pitäisi osata päästää irti tuosta kiireentunnusta ja stressistä. Nyt voidaan suunnitella juhlat aina niin, että saan leipoa ja laittaa aivan rauhassa miehen touhuillessa lasten kanssa, luksusta!

Meillä ei juurikaan mäkätetä ja kiukutella toisille turhasta, mutta täytyy tunnustaa että sorrun siihen liian monesti juuri ennen juhlia. Haalin itselleni kaiken järjestelyn ja sitten kun tuntuu, etten ehdi kaikkea, liian usein kiukuttelen miehelle. Nyt lauantaina sanoin hänelle, että hänen pitäisi kerran järjestää itse juhlat, ehkä hän sitten ymmärtäisi paremmin sitä minun stressikiukkua, mutta mieheni oli minua viisaampi. Hän tuumasi tyynen rauhallisesti: ”voin järjestää ihan hyvin seuraavat juhlat. Haen kaupasta pakastekakun ja imuroin juhlia edeltävänä iltana.”. Ihan huippu asenne!

No nyt tämä kuulostaa siltä  että vihaisin sitä laittamista, vaikka piti puhua siitä että rakastan, haha. Pohjimmiltaan rakastan juhlien järjestämistä todella paljon, jopa sitä pientä tunnetta siitä, ettei ehdi saada kaikkea valmiiksi. Ehkä opettelen tähän rakastamisen rinnalle vielä tuon mieheni asenteen siitä, että ei ole mitään muuta pakollista kuin kakku, ja senkin voi tarvittaessa hakea kaupasta.  ♡

 

Yksivuotiaan vauvamme juhlat onnistuivat kaikin puolin hyvin ja nyt jo innolla odottelen seuraavia juhlia. Meidän perheessä seuraavat synttärit ovat vasta kesällä, eli voisi järjestää vaikka jotkin vaatekutsut ennen sitä, jotta saa nauttia ja stressata samaan aikaan, haha. Tykkäätkö sinä laittaa juhlia vai stressaatko? Vai teetkö kenties samaa kuin minä, eli molempia samaan aikaan?

 

-Reetta