Ihmeellinen luonto

Kevät onkin kesä! Uskomattoman lämpimät ilmat ovat saaneet luonnon aivan yllättäen puhkeamaan kukkaan. Tuntuu että Saimaa suli hetkessä, ja kotirannan koivut alkoivat vihertää yhdessä yössä. En kyllä muista montaa näin lämmintä toukokuun alkua. Loppukevät on ihanaa aikaa ulkoilla, vaikka pidänkin enemmän kylmästä ja viileästä ilmasta. Luonnon heräämisessä keväisin on jotain ihanan taianomaista ja herkkää. Olisipa ollut kamera mukana, kun näin kahden sitruunaperhosen lentävän pitkään parina kuin tanssien rakkauden huumassaan mökkipolun tuntumassa - nuo ovat juuri niitä hetkiä, joita keväässä rakastan.

Vietimme Äitienpäivä-viikonlopun vanhempieni mökillä Pohjois-Karjalassa. Mökin läheiselle pienelle lammen lämpäreelle oli pesiytynyt laulujoutsenpari - mieletöntä! En muista siellä pesineen joutsenia ikinä, mutta siellä se toinen uljas valkoinen hautoi munia kelluvalla irtomättäällä, ympäröivä vesi turvanaan, toisen ruokaillessa sivummalla. Hiippailin hiljaa lähelle, ja kyykistyin rantaan katselemaan ja kuvaamaan. Jaloissani vipelsi pieniä tummia sisiliskon poikasia tuon tuosta, mutta hävisivät märkään sammaleen joka kerta, kun kohdistin kameran alas. Joutsen ui lähelleni rauhallisesti vahtimaan, ja siinä me katselimme toisiamme pitkän tovin, kunnes jalkojani alkoi pakottaa kyykyssä oleminen. Noustessani joutsen lähti uimaan kohti, mutta otettuani pari taka-askelta, jäi se taas rauhallisesti vahtimaan. Päätin antaa pariskunnalle pesimärauhan, ja poistuin paikalta. Jännityksellä odotan kuoriutuvia poikasia. Täytyy käydä uudelleen kurkkaamassa tilanne seuraavalla mökkireissulla.

Lähdin lauantai-iltana, kuopuksen nukahdettua, kameran kanssa pienelle kävelylenkille. Kuulin erään pellon suunnalta kovaa pulputusta, ja suuntasin sinne. Kävellessäni peltoa kohti, olin saada sydänkohtauksen, kun koppelo pyrähti lentoon aivan vierestä hirveällä ryminällä - ei ollut ensimmäinen kerta. Arvaukseni pulputuksen suhteen osui oikeaan, ja teerethän siellä olivat soidinmenoillaan - ihmeellisen myöhään. Harmittaa kun liian rohkeasti lähdin etsimään hyvää kuvauspaikkaa, ja teeret ehtivät huomata minut ennen yhtäkään valokuvaa, ja hävisivät salamana paikalta - olisi pitänyt kuvata heti kun sain teeret näkyviin, ja pysytellä kauempana häiritsemättä soidinta. Sain kuitenkin otettua kauniita auringonlaskukuvia paikalta.

Mökin läheisyydessä näin myös palokärjen, lukuisia vesilintuja, suruvaippoja, sisiliskoja ja rantakäärmeen, joka pujahti koloon karkuun ennen kunnollista tarkennusta. Odotin hämärän tultua näkeväni rupikonnia, sillä yleensä niitä ryömii koloistaan iltaisin sankoin joukoin mökkipolulle, mutta tällä kertaa ei yhtään - ehkä sitten ensi kerralla. Lepakoita sentään lenteli jokunen. Iltanuotiolla oli ihanaa kuunnella lähipellon töyhtöhyyppien vihellyksiä, ja huvittavaa seurata lammen telkkien reviiritaistoja.

Nautin suunnattomasti hetkistä, kun saan ihan yksin kaikessa rauhassa samoilla, tutkailla, kuvailla ja vain katsella ja kuunnella metsän elämää. Luonnosta ammennan inspiraatiota niin sisustukseen kuin muihinkin luoviin harrastuksiin - vain siellä pystyn täysin kuuntelemaan itseäni, ja jäsentelemään ajatuksiani. Luonnon helmassa - omassa rauhassa - on hyvä olla, ja sielu lepää. Luonto nyt vaan on - ihmeellinen.