Kimppu villikukista

Vietimme juhannuksen mökillä Pohjois-Karjalassa. Ajaessamme maalaistietä, ja ollessamme jo miltei perillä, huomasin tien varsien ja ojien olevan täydessä kukkaloistossaan. Heti ensitöikseni mökille saapuessamme, nappasin siis korin matkaani, ja suuntasin läheisen pellon reunaan keräämään kukkia. Kukat ehtivät hieman lakastua helteessä ennen kuin ehdin takaisin mökille, joten ne ovat kuvissakin hieman nuhjaantuneita. Kukat kuitenkin onneksi virkosivat jonkin ajan kuluttua maljakkoon päästyään. Mielestäni luonnonkukista sidotut hieman sekavat ja epätäydelliset kimput ovat kauneimpia! Tarkoitukseni oli kokeilla myös kukkaseppelettä Sammalsydän - blogin innostamana, mutta aika tuli vastaan.

Kuvien juustokakku on tehty suurin piirtein samalla reseptillä, kuin edellisessä postauksessani vilahtavat kuppikakkumaiset juustokakkuset. Resepti on tulossa myöhemmin blogiin, kunhan ehdin siihen paneutumaan paremmin - minulla on tapana leipoa "hatusta heittämällä", joten täytyy hieman muistella mitä on tullutkaan tehtyä! Makuna kakussa on sitruuna ja valkosuklaa.

Kukkakimppujen sitominen on mukavaa puuhaa, eikä omalta osaltani rajoitu vain mökille. Kerään kukkia myös kotona naapuruston kävelyteiden varsilta ja lähiniityltä, metsästä tai ojista, silloin kun edellinen kimppu on ehtinyt lakastumaan. Jo yksi koiranputken kukkiva varsi lasipullossa tuo ihanaa herkkää tunnelmaa kotiin! Toisinaan riittävät pelkät viheriöivät oksat - aina ei tarvitse olla edes kukkia!

Näihin tunnelmiin ja sen pidemmittä puheitta - aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

-Kiitu