Loppuvuoden viimeisiä sisustuskuvia ja kuulumisia

Moikka pitkästä aikaa. Blogi on elänyt hiljaiseloaan, mutta täällä ollaan edelleen. Sisustuskuvia on tullut otettua todella vähän, vaikka muutoksia kotona on tapahtunut. Loppukeväästä tähän päivään olen suorittanut vuoden edestä opintopisteitä ja toinen vielä hurjempi puolivuotinen olisi edessä päin, kun hieman suurempi määrä täytyisi saada kasaan vielä lyhyemmässä ajassa. Pakko taas taivastella, että hullun hommaahan tämä opintovapaan ja hoitovapaan yhdistäminen tällä suoritusvauhdilla on. Puoli vuotta siis vielä kestäisi elämäni kiireisintä aikaa ja sen jälkeen pystyn keskittymään jälleen enemmän tähän harrastukseeni ja paljon muuhunkin (ehkä normaalipituisia yöunia odotan eniten). Olen oppinut, että ihmeen vähällä unella sitä jaksaa suorittaa, kun on pakko, mutta se alkaa näkyä kyllä nopeasti naamassa. Onneksi meikillä saa enimmän väsymyksen piiloon, ja väliaikaistahan tämä lopulta on. Opiskelkaa siis hyvät ihmiset ahkerasti silloin, kun olette vielä nuoria ja reippaita, toteaa jälkiviisas! 

Kotiin on tullut vaihdettua sohva, hankittua itämainen matto (joka ei ole vielä edes lattialla), 70-lukuinen Arabian Ruska-astiasto käyttöastiastoksi, uusi keittiönvalaisin (Artek A333) ja uusi keittiönpöytä. Meille piti tulla ensin mittatilattuna lankkupöytä, mutta itsestäni riippumattomista erittäin valitettavista syistä pöytä jäikin tulematta. Olin jo vanhan pöytämme myynnistä sopinut ja varautunut siihen, että vihdoin saan uuden pöydän, joten aloin kuumeisesti miettimään vaihtoehtoa murskaantuneelle unelmalle(näin "hieman" dramatisoiden, heh). Katselin keittiötämme ja yhtäkkiä oivalsin, että siihenhän sattuisi pyöreä pöytä, vaikka sellainen ei koskaan ennen ollut käynyt mielessäkään. Päädyin hankkimaan Vepsäläiseltä Calligaris Planetin - sen kun olisi voinut vielä palauttaa, jos ei olisikaan sopinut. No sopi kuin nenä päähän, ja tykkään ihan älyttömästi. Lopulta kävi siis varmaan niin kuin oli tarkoitettukin, sillä tilassa todella toimii pyöreä pöytä tuhat kertaa suorakulmaista paremmin. 

Kuvia ei ole edellämainituista vielä laisinkaan (paitsi sohvasta). Haaveissa on sohvapöydän vaihto käytännöllisempään ja suurempaan (ehkä kokonaan lasiseen), olohuoneen valaistuksen lisääminen, ajattoman design-nojatuolin löytäminen (mieluusti vintage) sekä makuuhuoneen laittaminen vihdoin järjestykseen (toimii nykyisin osittain varastona). Olohuoneeseen haaveilen laadukkaasta jalkalampusta. Valitettavasti olen nyt tykästynyt messinkiseen Artekin A808-valaisimeen, jonka hinta on lähes 3000€. Väliaikaisratkaisua en halua, joten jos ei kolahda jotain muuta upeutta vastaan (kirpputorilta esimerkiksi), odotellaan kyseistä valaisinta vielä "aika pitkään". Paavo Tynellin valaisimiin olen hurahtanut myös. No, haaveilla voi aina.

Artek ei ennen kolahtanut sitten yhtään - liekö johtuu lapsuuden kodin koivuisesta Artekin vuosikymmeniä vanhasta isäni ensimmäiseen kotiinsa hankkimasta ritiläpenkistä (todistetusti siis laatu ja design kestävät aikaa). Ajan mittaan olen kuitenkin alkanut lämmetä Artekin muotokielelle, joskaan en edelleenkään koivun sävyssä. Kai sitä alkaa tulla vanhaksi, kun alkaa sisustusmaku kohdata jo vanhempien ajatusmaailmaa. Voisin jopa hankkia ritiläpenkin eteiseen mustana. Myös kotimainen vanha lasi- ja keramiikkataide sekä astiat ovat päässeet keräilykohteikseni. Kuka olisi ikinä uskonut, että haaveilen vielä joku päivä mummoloista tutuista Oiva Toikan linnuista, Helena Tynellin ja Tamara Aladinin maljakoista tai Kupittaan saven ja Arabian keramiikasta? En minä ainakaan.

Palatakseni vielä toteutettuihin hankintoihin, eräs suuri haave toteutui syksyn aikana, sillä löysin vihdoin unelmieni wieniläistuolin Mööpelikauppa.fi-nimisestä verkkokaupasta, joka myy nimensä mukaisesti enimmäkseen vanhoja kalusteita. Tuoli on aito J&J Kohn 1900-luvun alkupuolelta - siis oletettavasti yli 100-vuotias tuolivanhus. Hihkuin riemusta, kun sain tuolin kotiini ja näin tuolin pohjapuolen rungossa vanhan kaiverruksen ja leiman. Todellinen löytö, joka vastasi muotokieleltään ja väriltään juuri etsimääni!

Kuvassa vielä vanha valaisin ja pöytä, ja rakas pieni Peku <3

Tietysti hankintojen myötä olen myynyt paljon vanhaa pois, ja hirmuisesti olisi myytävää vieläkin. Kumpa vain saisin aikaiseksi toimia! Kirppistely onkin sisustusharrastukseni salaisuus. Pyrin vähentämään jatkossa tavaramäärää ja uutta(tai vanhaa) ajatonta hankintaa kohden luovun useammasta tarpeettomammasta tavarasta. Toivoisin pääseväni siihen pisteeseen, että kodin suurimmat sisustuselementit kestäisivät aikaa niin hyvin, ettei niitä tahdo vaihtaa koskaan. Artekin valaisimen pakkauksessa olikin osuva teksti: "Osta nyt, pidä ikuisesti". Isällänikin olisi Artekiin liittyen oma sloganinsa (josta jaksetaan äitini kanssa vitsailla), mutta en uskalla ilman lupaa julkaista, heh.

Valitettavasti loppuvuoteen on mahtunut myös odottamatonta surua. Rakas Peku-kissamme menehtyi täysin yllättäen tapaninpäivän aamuna sairaskohtauksen (HCM) vuoksi. Hänen lähtönsä oli kohtauksen kivuliaan ja tuskallisen luonteen vuoksi onneksi nopea, mutta tuli todellisena järkytyksenä. Pekulla on ollut minulle aivan erityinen merkitys aina. Sanotaan vaikka, että jäin tuolle pienelle eläimelle velkaa paljosta. En olisi ikinä arvannut, että pikkuinen kollini jättäisi meidät vain 8,5-vuotiaana. Vielä edellisenä iltana hän kerjäsi kinkkua keittiössä ja kehräsi vierelläni sohvalla - kaikki oli hyvin. Esikoisemme istui Pekun vierellä kisun viimeiseen henkäykseen asti sillä aikaa, kun olin itse soittamassa hätääntyneenä päivystävälle eläinlääkärille. Pieni ei siis mennyt piiloon kuolemaan (kuten kissoilla on tapana), vaan vietti viimeiset hetkensä siinä, missä aina viihtyi - keskellä kaikkea ja kaikkien luona. Meille jää hirmuinen ikävä ja kauniit muistot.

Nyt kotimme on toistaiseksi vailla kissaa. Yksikään toinen kissa ei tietenkään voi paikata Pekun (tai Pöön) jättämää suurta aukkoa, mutta kissaton koti ei tunnu kodilta sitten yhtään. Tämä on yli vuosikymmeneen ensimmäinen hetki, kun taloudessani ei ole yhtäkään mouruajaa. Tyhjältä tuntuu. Kerrottakoon siis, että jotain on jo kehitteillä ja siihen palaan tarkemmin jossain vaiheessa uuden vuoden jälkeen.

Sen pidemmittä puheitta (vaikka aika pitkästihän minä taas sepustin, heh), tässä teille viimeisimpiä (marraskuisia) sisustuskuvia!

Tuokoon uusi vuosi iloa ja onnea sekä onnistumisia itse kullekin! -Kiitu

Hyvästi rakas pieni.. <3