Meidän koti on myynnissä!

Saimaa välkehtii sulavien jäälauttojen seasta kevätauringossa. Silkkiuikkuja, hanhia ja koskeloita on kertynyt sulaan kohtaan, ja jäällä tallustelee kömpelösti laulujoutsenpari. Toisinaan järven yllä liitää sääksi saalistusretkellään tai haikara ohikulkumatkallaan. Pian on aika silkkiuikkujen käydä reviiritaistoon - heti, kun jäät ovat kokonaan sulaneet. Upea keväinen auringonnousu saa ympäristön pikkulinnut laulamaan kilpaa. Koivu on kohta hiirenkorvilla, ja viereisen männyn pöntössä pesii pian kirjosieppo. Kaikki tämä näkyy oman kodin ikkunoista, parvekkeelta ja pihapiiristä. Ihanaa, juuri tästä olin aina unelmoinut!

Olin haaveillut pitkään asuvani järven rannalla, ja tämä haaveeni myös toteutui. Olemme asuneet Pikisaaressa yhteensä noin kuusi vuotta ja tässä nykyisessä omassa rakkaudella laitetussa asunnossamme vuodesta 2014. Olemme viihtyneet täällä todella hyvin, mutta kuten otsikkokin kertoo, meidän ihana kotimme on todellakin nyt myynnissä! "Hullu! Vastahan remontoitte", eräs kommentoi, ja yllärinä tämä tuli kyllä tavallaan meillekin. Kirjoittelin aiemmin, että meillä on ollut melkoinen remontti meneillään syksystä alkaen. Laitettiin ja päivitettiin paljon pintoja uusiksi, ja samalla ajateltiin, että ihanaa - nyt voidaan viihtyä tässä vielä hieman pidempään, vaikka alkaakin olla tällä poppoolla jo vähän ahdasta. No kyllähän myö tässä kauniissa ja käytännöllisessä kodissa sekä upeissa Saimaa-maisemissa hirmu hyvin viihdyttäisiinkin, mutta..

Ollaan katseltu maakunnan talotarjontaa jo pari vuotta vähän sillä silmällä, että tiedetään millaisia kohteita täältä löytyy, ja samalla olen itsenäisesti ottanut kaiken mahdollisen selvää perinnesaneeraamisesta. Mies opiskelee rakennusmestariksi ja naureskelee, että tiedän melkein enemmän rakentamisesta, kuin hän :D. No tuskimpa sentään, mutta moni rakennustekninen asia alkaa kirjatiedon osalta olla kieltämättä suht hyvin hallussa - näin ummikon näkökulmasta. Olemme siis haaveilleet vanhasta talosta jo pitkään (tästä saatoin mainitakin jossain postauksessani noin pari vuotta sitten), mutta ei oltu suunniteltu sellaisen hankintaa vielä ihan tähän saumaan.

Syksyllä bongasin kohteen, joka sai huokailemaan. Lukuisten talojen esitteiden läpikäymisen ja lisätietojen urkkimisen jälkeen edessä oli vihdoin sellainen talo, joka täytti lähes kaikki unelmiemme talolle asetetut kriteerit, ainakin ulkoisesti ja esitteen perusteella. Taloa oli saneerattu perinteitä kunnioittaen, sitä ei oltu modernisoitu ja uudistettu "pilalle" ja siinä oli runsaasti tilaa, suuret huoneet, aivan mieletön harrastepotentiaali sekä suuri metsikköön rajoittuva piha. Meillä oli kuitenkin tuolloin tässä nykyisessä kodissa remontti vasta alkamassa ja minulla vielä opinnot kesken, joten talosta haaveilu sai vielä jäädä.

Haave ei kuitenkaan missään vaiheessa täysin unohtunut, ja selasinkin Etuoven tarjontaa vanhaan tapaan melko aktiivisesti. Huomasin joulun jälkeen, että yllä mainitsemani talo oli edelleen myynnissä. Näytin esitettä miehelleni ja kysyin, että pitäisiköhän käydä ihan piruuttaan katsomassa. Mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että pitäisi, ja niin varattiin aika yksityisnäyttöön, joka onnistui jo samana päivänä. Lapset olivat ensimmäisellä näytöllä mukana, sillä emme siihen hätään saaneet järjestettyä kaitsijaa. Kun astuimme taloon sisälle, tuntui, kuin olisimme astuneet kotiin. Lapsetkin ihastuivat. Varasimme oitis toisen näyttöajan, jotta päästiin aikuisten kesken rauhassa tutustumaan kohteeseen. Toisella kerralla aikaa talossa kuluikin lähes kaksi tuntia.

Olin alkuun tämänkin kohteen osalta - hyvin hyvin - skeptinen, sillä tuntuu, että nykyisin suurin osa vanhoista taloista on saneerattu ja eristetty vuosikymmenien saatossa vääränlaisilla materiaaleilla ja tekniikoilla pilalle. Moni selaamani kohde on ollut esitteen mukaan remontoitu perinteitä kunnioittaen, mutta totuus on ollut kuitenkin jotain ihan muuta. Tarjolla on ollut haisevia pullotaloja pilvin pimein, näin karkeasti ilmaistuna. Tätä kodetta ei oltu kuitenkaan pilattu muovituksilla tai nykyaikaisilla vanhaan taloon sopimattomilla rakennusmateriaaleilla. Eristeinä on käytetty purua ja selluvillaa, lattiat ovat pääosin lankkua, talossa on useampi hyväkuntoinen tulipesä, ovet ovat täyspuiset ja ikkunatkin ovat alkuperäiset. Tontin maaperä on soraa ja talokin korkealla paikalla (tähän listaan mahtuisi plussia vaikka ja miten). Taloa on saneerattu ja pidetty rakkaudella sekä perinteitä kunnioittaen. Juuri tällaisesta kohteesta olimme haaveilleet pitkään, ja nyt se löytyi - melkoisen odottamattomaan saumaan. Mitä muutakaan tässä siis voi tehdä, kuin tarttua rohkeasti tilaisuuteen?

Vanha talo ei ole vain koti, vaan se on myös elämäntapa <3. Kuulen jo lankkujen narahtelevan askelieni alla, kun astun villasukat jaloissani ja halkokori kyynärtaipeessani viileään kellariin ja puuvajaan johtavista rappusista tupaan. Aistin jo vanhasta leivinuunista tulevan herkullisen pitkään hautuneen ruoan tuoksun ja tunnen pönttöuunista kohoavan miellyttävän lämmön ihollani keskellä viileää ja tuulista kevätpäivää.

Ehdollinen tarjouksemme talosta on hyväksytty. Nyt täytyy saada oma nykyinen koti myytyä pikaisesti, jotta päästään tekemään kauppoja. Elämme kuumottavia aikoja, mutta sydämet täynnä toivoa! Pitäkää meille peukkuja pystyssä, että kaikki menisi hyvin! Unelmat on tehty toteutettaviksi eikö vain?

Voisiko meidän nykyinen avara ja käytännöllinen kotimme upeine järvimaisemineen olla juuri sinun unelmasi? Kurkkaa myyntiesite TÄÄLTÄ.

Yhä valoisampia päiviä ja ihanaa ystävänpäivää teille kaikille toivottaen - Kiitu :)