Mitä salaisuuksia ja tarinoita vanhat esineesi voivatkaan kantaa?

Eletään paahtavan aurinkoista kesää vuonna 1975. Keltainen kuplavolkkari on pysäköity meren rannalle. Auton takapenkillä kukkakimppu on nuupahtamaisillaan kuumuudessa. Oranssimekkoinen nuori tyttö nauttii tuulenvireestä pysähdyspaikalla. Hänen poikaystävänsä polttaa hermostuneena savuketta sivummalla. Tytöllä on perhosia vatsassa. Pian poika tapaisi tytön äidin ensimmäistä kertaa. Suorat pitkät hiukset hulmuavat tuulessa, ja ruskeat korolliset nahkasandaletit uppoavat rannan lämpöiseen hiekkaan. Tyttö rakastaa merta. Kirkkaan punaoranssiin helmaan on tarttunut tikkuja rantaheinikosta. Ne täytyy nyppiä varovasti pois. Helmaan jää pieni langannousu.

Löytö. Boheemi kirkkaan värinen mekko 70-luvulta. Ihanat pitsiyksityiskohdat ja kauniisti laskeutuvat liehuvat hihat. Nilkat jäävät hieman näkyviin - täydellinen pituus pitää kauniiden sandaalien kanssa. Mekon lapussa lukee Kati-Myynti Oy. Tästä voi päätellä sen olevan kotimaista tekoa. Mekko mahtuu juuri ja juuri ylleni, vaikka vetoketjun kanssa saa hieman tehdä töitä. Mekko ei kuitenkaan kiristä eikä ahdista, eikä pieni napakkuus haittaa. Todellakin löytö!

Pohdin, kuka mekkoa on yllään kantanut ja missä kaikkialla mekko on käynyt. Mielikuvissani näen yllä kuvailemani pitkähiuksisen, nuoren ja vastarakastuneen tytön. Kati-Myynti Oy:n vaatetehdas on toiminut mm. Helsingin Sörnäisissä - kauniilla ja historiallisella alueella, jossa tulee nykyisin itsekin silloin tällöin käytyä. Täytyy ehdottomasti selvittää, onko tehdasrakennus vielä pystyssä. Löysin mekon verkon kautta vintage-vaatekauppiaalta - pieneltä toimijalta pääkaupunkiseudulta. Olisikohan mekko siis elänyt myös entistä elämäänsä eteläisessä Suomessa?

Arabian Kosmos

Pöytä on katettu. Tiikkisen pyöreän pöydän päälle on aseteltu pellavainen kaitaliina. Ikkunalaudalla koreilee pyöreälehtinen liisukka - joka kodin kukka. Se on ryhtynyt valoisana kesänä hurjaan kasvuun. Äiti asettelee ohuet paperiservetit hennosti tassien ja pullalautasten väliin. Arabian Kosmos -sarjan vihertävä astiasto oli saatu edellisenä kesänä posliinihääpäivälahjaksi. Kaitaliinan päälle äiti asettelee vihreän sokerikon ja kermakon. Lasinen astiapari on Riihimäen tuotantoa ja peritty äidin vanhemmilta. Vihreä on äidin lempiväri.

Paikallisen kivijalkakirpputorin hyllyssä majali yksinäinen muoviruukkuun sekä ruisleipäpussiin pakattu pistokas, jonka hintalapussa luki "kukka". Kukaan paikallaolijoista ei osannut kertoa, mikä kasvi oli kyseessä. Kirpputorin omistaja nimesi kukan mysteerikukaksi, ja minä tietysti nappasin sen mukaani. Kuva ja kysymys Facebookin Huonekasvit-ryhmään tuotti tulosta. Ilmeni, että kukka on todennäköisesti vanhanajan liisankukka eli liisukka (jokin monista lajikkeista), jota "mummolakukaksikin" kutsutaan. Tuossa se vanhan Häklin senkin päällä nyt pukkaa kovasti uusia lehtiä ja kasvaa kokoa. Hirmuisen suloinen "mysteerikasvi". Samalla kirpputorikäynnillä mukaan tarttui myös uudenveroinen Riihimäen sokerikko / kermakko -pari. Mallia on löytynyt vihreänä Riihimäen Lasin kuvastosta vuodesta 1926 lähtien, mutta en tiedä, milloin mallin valmistus on lopetettu. Ystäväni kertoi perineensä vastaavan parin mummoltaan. Minkähänlaista kahvipöytää oma parini on mahtanut koristaa?

Arabian Kosmos -teeastiasto löytyi paikalliselta Facebook-kirpputorilta. Astiastossa on hieman käytönjälkiä, ja tiedän, että myyjän vanhemmat olivat saaneet sen aikoinaan häälahjaksi. Pohjassa oleva "Arabia Wärtsilä Finland" -leima paljastaa astiaston valmistusajankohdaksi vuodet 1971 - 1975. Kosmoksen lisäksi astiavitriinistä löytyy 70-lukuinen Ruska-astiasarja sekä pieni 60-lukuinen Arabia Ali -kahviastiasto. Muutama todella vanha Maisema-sarjan pullalautanenkin on eksynyt sekaan. Vitriinin asukeilla lienee siis satoja tarinoita eri vuosikymmeniltä kerrottavanaan.

Jännityksen ja innon sekaiset tunteet saavat äidin huokailemaan ja hössöttämään. Hän on kovin väsynyt, mutta iloinen. Pian hän tapaisi ainoan tyttärensä mahdollisen sulhasehdokkaan. Hän katsoo haikeana seinälle, jonka kunniapaikalla koreilee kaunis ja koristeellinen rukinlapa. Isän isoisoisä oli valmistanut sen morsiamelleen, ja äiti oli saanut sen edelleen isältä kosiolahjaksi. Lapa on kulkenut suvussa pitkään. Äiti tunnustelee sormenpäillään lapaan taitavasti ja yksityiskohtaisesti kaiverrettuja elämänkukintoja. Kyyneleet nousevat silmiin. Ikävä on suuri. Isä menehtyi vain kuusi kuukautta aiemmin äkillisesti sairauteen. He ehtivät olla naimisissa hieman yli 20-vuotta. Käkikello kajahtaa. Äiti pyyhkii kyyneleensä essun taskusta kaivamaansa nenäliinaan. Elämän täytyy jatkua ja kahviakin täytyy keittää.

Rukinlapa on todellakin yhtä, kuin rakkauden tunnustus. Niitä valmistettiin perinteisesti 1700 - 1800 -luvuilla morsiamelle kosiolahjaksi. Rukinlapa oli myös sulhasen taidonnäyte. Minkähänlainen rakkaustarina omaan kirpputorilta löytämääni lapaan kytkeytyy?

Ovi aukeaa. Tytär rientää oranssin mekon helma hulmuten syleilemään äitiään. Hänellä on ollut kova ikävä. Poika astuu ujona sisään, kättelee tahdikkaasti äitiä ja ojentaa punastellen hänelle kukkakimpun. Se pääsi hieman kärsimään automatkalla. Äiti ottaa nuupahtaneen kimpun ilolla vastaan ja asettelee sen oliivinvihreään Tamara Aladinin suunnittelemaan maljakkoon. Maljakon hän asettaa ikkunalaudalle liisukan viereen. Vedessä se virkoaa! 

Puolipilvisenä kesäpäivänä eksyin Helsingin Kamppiin, kun yritin etsiä Kampin kirpputoria. Alkoi sataa vettä, kun pääsin vihdoin oikealle kadulle. Juoksin sisälle pieneen liiketilaan, ja laskeuduin sateen kastelemana ja hengästyneenä sen rappuset alas kellarikerrokseen. Heti ensimmäisellä hyllyllä komeili täydellisen sävyinen oliivinvihreä lasimaljakko, jonka tunnistin oitis. Kurkistin varovasti hintalapun tietoja, enkä meinannut millään uskoa silmiäni. Lapussa luki 15 euroa. Tamara Aladinin suunnittelemaa Kehrä-maljakkoa on valmistettu vuosina 1968 - 1976. Otin maljakon koriin, ja kiersin kirpputorin läpi. Paljon kaikkea ihanaa siellä olisi ollut, mutta mukaani lähti lopulta vain tuo maljakko. Mikä löytö! Maljakko pääsi yhdeksi illaksi koristamaan pöytää Helsingin Sörnäisissä, kunnes se matkusti seuraavana päivänä mukanani Etelä-Karjalaan.

Tamara Aladinin Kehrä-maljakko
Messinkinen rasia oli löytö yksityiseltä myyjältä.

Äiti laittaa television päälle. Yleisradiokanavalta tulee pian uutiset. Kekkonen on hajottanut taas hallituksen, hän mutisee. Menkää vain talokierrokselle! Äiti jää laittamaan kahvia, kun tyttö lähtee esittelemään pojalle lapsuutensa kotitaloa. Hänen ukkinsa oli sen rakentanut noin 35 vuotta aiemmin. Harjakattoisen rintamamiestalon raput narisevat, kun tyttö astelee pojan perässä yläkerran kammariin, tytön omaan huoneeseen. Hän löytää valkoiselta kampauspöydältään vanhan messinkisen rasian, jonka sisällä on matkamuistoina saatuja pikkuesineitä sekä kiviriipus. Tyttö huokaisee. Äiti ei jaksa yksin ylläpitää taloa. Voisimme muuttaa tänne, hän tokaisee kysyvällä äänensävyllä puolitosissaan. Poika on ihmeellisen myötämielinen. Niin voisimme, hän vastaa hymyillen. Poika kaivaa taskustaan valkean simpukankuoren, ojentaa sen tytölle ja suutelee häntä hennosti. Pieni lisä kokoelmaasi, hän sanoo.

Huudahdus alhaalta keskeyttää hempeän hetken. Kahville!

Myönnän olevani "hieman" vanha sielu. Rakastan historiaa, mystiikkaa, vanhoja kulttuureja ympäri maailman sekä legendoja. Olen rakastanut lapsesta asti. Ehkä juuri siksi aikoinaan lukiossa kirjoitin reaaliaineena uskonnon. Vanhojen esineiden tarinallisuudessa on jotain sanoinkuvaamattoman kiehtovaa. Luen mieluiten kirjallisuutta, jonka tarinat ja tapahtumat sijoittuvat kauas vuosikymmenten ja jopa -satojen taa - oli kyseessä sitten fiktiivinen aikamatka tai tositapahtumiin perustuva historiikki. Se eittämättä näkyy myös meillä kotona ja jopa vaatetuksessakin. Hyvä ystäväni naureskelee toisinaan puseroideni "puritaanikauluksille", jotka mielestäni passaavat kyllä ihan hyvin nykyvaatteisiinkin. Minä nyt vaan sattumoisin pidän niistä :D. Onneksi samassa taloudessa asuu toinenkin vanha sielu, joka ymmärtää jossain määrin ajatusmaailmaani. Joku taannoin kysyi, että miksi ihmeessä halutaan ostaa vanha talo. Niin, miksihän? :)