Tekijästä saavuttajaksi

Tämä(kin) teksti on vastoin kaikkia periaatteitani olla kirjoittamatta mistään sen henkilökohtaisemmasta aiheesta julkisesti blogiini. Tunnen kuitenkin nyt suunnattoman suurta tarvetta saada kiittää julkisesti tekstistä itsensä tunnistavia ihmisiä. Olette olleet innostavia, kannustavia sekä sydämellisiä ja jättäneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Kiitos.

Kriisi, ikäkriisi, aviokriisi, talouskriisi, maailman kriisi, kriisien kriisi - mitä näitä nyt on. Jokainen jonkin kriisin läpikäynyt tietää kuitenkin sen pysäyttävän tunteen. Sen, kun seisahtaa miettimään elämäänsä ja kelaa sitä ”repeatilla” eteen ja taakse epäuskoisin fiiliksin, että kuuluiko tämän todella nyt mennä näin?

No, minulla ei kyse ollut taannoin sen vakavammasta, kuin pienoisesta ikäkriisistä – voiko tuota nyt kriisiksi kutsuakaan. Elämäntilanne on ollut sellaisessa murrosvaiheessa opintojen, töiden ja vapaa-ajan sekä perhe-elämän suhteen, että jonkinlainen tunneryöppy oli odotettavissakin – se vain minun tapauksessani sattui iskemään juuri syntymäpäivänäni joitain kuukausia sitten.

Kirjoitin tuolloin tekstin, jossa pohdin, olinko saanut tähän päivään mennessä vielä mitään sellaista aikaiseksi, josta voisin aidosti olla ylpeä. Mainitsin muun muassa sen, että tradenomi ei ole lähellekään haaveammattini ja harmittelin että minusta olisi pitänyt tulla mm. graafinen suunnittelija, mutta en koskaan uskaltautunut kotikaupunkiani kauemmas opiskelemaan.

Haaveet. Joskus ne saattavat jalostua tyystin uuteen muotoon uusien kokemusten myötä. 

Olen tänä kesänä suorittanut 10 viikon mittaista opintoihini liittyvää työharjoittelua digitaalisen markkinoinnin ja sisältömarkkinoinnin parissa ja olen nauttinut työstäni täysin siemauksin, ihan aidosti. Olen päässyt maistelemaan myös graafisen suunnittelijan työtä luomalla mainoksia Photoshopilla ja InDesignilla (voiko ohjelmistoihin jäädä koukkuun?) ja tuottamaan aineistoa, joka on tullut sellaisenaan käyttöön. Olen kokenut onnistumisia, oivalluksia ja kehittynyt sekä kirjoittajana että kuvan muokkaajana. On tullut tunne, että hei - minähän olen hyvä tässä! Olen saanut työskennellä itsenäisesti ja minun aikaansaamiseeni on luotettu. Kiitos mahtavan ohjaajani ja muiden kesän aikaisten kollegojeni kannustuksen, rakentavien palautteiden sekä kiitosten, olen löytänyt itsestäni yhä kunnianhimoisemman ja toimeliaamman ”työminän”. En myöskään koskaan tule unohtamaan harjoittelujaksoni kahvipöytäkeskusteluja – monta mahtavaa business-ideaa on jäänyt taskuun tuolta työpäivän tuotteliaimmalta ja innovatiivisimmalta ajanjaksolta, kahvitauolta *tirskahdus tähän väliin*!

Minulla on ollut työharjoitteluni takia aivan mahtava kesä, ja kuinka ollakaan, tradenomi ei enää kuulosta laisinkaan pahalta ammattinimikkeeltä. Olen myös oivaltanut, että tätä ammattia voin helposti täydentää myöhemmin graafikon tutkinnolla, joka on nykyisin suhteellisen helppo opiskella työn ohella – visuaalisen puolen ja käytännön perusteet kuitenkin jo hallitsen. Tarvitsen vain syventäviä opintoja ja ammattinimikkeen paperilla. Tietysti, koska asetan itselleni yleensä aina suhteellisen korkeita tavoitteita, en näe yhtään mahdottomana ajatuksena hakea sopivalla hetkellä kauppatieteiden maisteriohjelmaankaan.

Olen ollut vakityössäni (josta olen nyt opintovapaalla) jo reilut 10 vuotta ja koen saaneeni sieltäkin runsaasti hyödyllistä työkokemusta monien erilaisten työtehtävien parista (luonnollisesti). Olen vakityöni ohella valmistunut kahdesta tutkinnosta, joten se on ollut opintojeni ohella minulle tärkeä ja joustava tuki. Myös vakityöpaikkani henkilöstö on aina ollut aivan vailla vertaansa, ja olenkin solminut työn kautta monia pysyviä ja vankkoja ystävyyssuhteita. Kiitos siis myös nykyisille sekä entisille kollegoilleni – tunnistatte itsenne kyllä!

Vaikka olen päässyt tekemään konkreettista tulosta myös vakityössäni, tämä aiemmasta poikkeava uusi työkokemus harjoittelupaikassa on avannut silmiäni. Olen aina ollut tekijä, mutta ymmärrän nyt, että oikeassa ympäristössä tekijästä voi tulla saavuttaja. Minä aion kirjoittaa itsestäni saavuttajan.

Tulevaisuus on avoin ja minä otan sen vastaan toiveikkaana sekä päättäväisenä, vielä toistaiseksi nenä kiinni oppikirjoissa.

Tähän loppuun sopiikin kuin nenä päähän lainaus eräästä oppikirjasta, Osta oikein, ansaitse enemmän – Matti S. Rauhala.

”Luovuttajat eivät koskaan voita, ja voittajat eivät koskaan luovuta. Selittelijät luovuttavat, ja tekijät lopulta onnistuvat. Tulevaisuus saapuu joka tapauksessa. Se saapuu nopeammin kuin luulet ja erilaisena kuin sen suunnittelit. Elämä on matka.”

Ps. Harjoittelua on jäljellä vielä ensi viikko ja olenkin harkinnut vakavasti köyttäväni itseni työpisteeni tuoliin kiinni viimeisenä päivänä – terkkuja vaan koutseille, ette työ miusta ihan helpolla eroon pääse. Tätä tekstiä kirjoittaessa meni ihan roska silmään.