Tuhansien roskien maa

Tuhansien roskien maa

Olen intohimoinen sisustaja, joten kurkkaan kaupoilla käydessäni rutiininomaisesti aina sisustustuotteiden tarjonnan. Hinnat ovat marketeissa ja ketjumyymälöissä edullisia, ja esillä on monista sisustuslehtien ja -blogien kuvista tuttuja tavaroita. On halpatuotantomaissa massatuotettua muovia hyllyt notkollaan. En osta mitään.

Menneiden vuosien synteettiset trendituotteet kuten sarvet, peuranpäät sekä ananakset ja ensi vuonna kaktukset päätyvät roskiin – ja ympäristö kiittää.

Alkuvuodesta 2017 Iltalehti paljasti vuoden sisustushitin olevan kaktukset. Pian monista ketjuliikkeistä ja marketeista sai kaktusaiheisia sisustustavaroita, ja niin kuluttaja toisensa perään riensi shoppailemaan trendihuumassa edullisia hittituotteita. Ilmiö jatkunee tämän vuoden loppuun, kunnes tulee taas uusi trendi. Menneiden vuosien synteettiset trendituotteet, kuten sarvet, peuranpäät sekä ananakset ja ensi vuonna kaktukset päätyvät roskiin – ja ympäristö kiittää.

Eräs lähivuosina puhuttanut ja edelleen kuuma peruna on 3D-tulostus, joka on siirtynyt teollisuudesta nyt myös kuluttajien keskuuteen. Kuluttaja toisensa perään hankkii 3D-kapistuksen kotiinsa ja brassailee sosiaalisessa mediassa kilpaa persoonallisilla keksinnöillään ja itse tehdyillä trendifiguureillaan.

On toki kätevää, että tavaran varaosan saa 3D-tulostettua jatkossa esimerkiksi kirjastossa yleisessä käytössä olevasta tulostimesta sen sijaan, että se täytyy tilata verkosta. Näin saadaan vähennettyä ympäristöä kuormittavaa logistiikkaa, mutta mihin kuluttaja tarvitsee moista vehjettä kotonaan – ihan oikeasti? Joku oli tulostanut pinnasängyn alle toiseen päähän korokejalat, jotta vauvan olisi helpompi nukkua. Kätevää, mutta eivätkö taloudesta löytyvät kirjat ajaisi sen saman asian?

Nykyisin esimerkiksi joka kolmas albatrossin poikanen menehtyy ravinnoksi luultujen muovijätteiden syönnin seurauksena.

Muoviroskan määrä valtamerissä on yksi suurimmista ympäristöongelmistamme. Yle uutisoi alkuvuodesta, että Norjan rannikolle oli ajautunut kuoleva hanhennokkavalas, jonka vatsasta löytyi runsaasti mikromuovia ja kymmeniä muovipusseja. Tutkijat pitävät syötyä muovia syynä valaan kuolemalle, eikä tämä suinkaan ole yksittäistapaus. Vuonna 2016 julkaistussa dokumenttielokuvassa A Plastic Ocean kerrotaan, että nykyisin esimerkiksi joka kolmas albatrossin poikanen menehtyy ravinnoksi luultujen muovijätteiden syönnin seurauksena. Eläinuhreja on loputtomasti ympäri maapallon, ja myös ihmiset ovat alkaneet sairastua muovien myrkyistä.

3D-tulostusta puolustellaan muun muassa siinä eniten käytettävän PLA-biomuovin avulla, mutta sen on osoitettu hajoavan meressä todella hitaasti. PLA-muovi ei siis ainakaan vielä ole ratkaisu valtamerien saastumisen vähenemiseksi. Eikö biomuovien tulisi muutenkin korvata nimenomaan teollisuudessa öljypohjaisia valtamuoveja sen sijaan, että kuluttaja leikkisän trendikkäästi 3D-tulostelee söpöjä itse tehtyjä kippoja, kuppeja ja muita turhakkeita kaappiinsa pölyttymään? Kirpputorit ovat pullollaan hyväkuntoisia hyödykkeitä ja krääsää jokaiseen makuun, ja kierrättäminen on ympäristöteko.

A Plastic Ocean dokumentin mukaan yhden vuoden aikana käytetään maailmanlaajuisesti yli 500 miljardia muovipussia, mikä tarkoittaa miljoonaa muovipussia minuutissa. Suuri osa kaikesta muovijätteestä päätyy mereen. Tuntuuko kaukaiselta? Mehän asumme Suomessa – sinivalkoisessa tuhansien järvien maassa, emmekä lähelläkään valtameriä. Eikä täällä edes elä valaita tai albatrosseja.

Jopa 56 prosenttia Itämeren meriroskasta on muovia.

Suomen Luonto -lehti valitsi viime vuoden lopulla Suomen vuoden 2016 turhakkeeksi muovipussin. Lehden mukaan yhtä suomalaista kohti käytetään noin 55 muovikassia vuosittain. Suomessa käytetään siis vuositasolla noin 300 miljoonaa muovikassia ja lisäksi jopa 900 miljoonaa kappaletta ohuita hedelmäpusseja. Lehdessä kerrotaan myös, että muoviroskaa päätyy Suomessakin paljon luontoon muun muassa muovipusseina, muovipaloina ja pullonkorkkeina. Jopa 56 prosenttia Itämeren meriroskasta on muovia, ja Suomen rannikolla tehdyissä tutkimuksissa muovipussit ovat viidenneksi yleisin roskatyyppi, lehdessä tarkennetaan. Siinäpä mietittävää seuraavalle kauppareissulle.

Olen hokenut mantraa "tiedottaminen on muutoksen perusta" jo monessa kirjoituksessani. Uskon vakaasti, että yksi suurimmista ympäristöongelmista liittyy juurikin tiedon ja ymmärryksen puutteeseen. Voisimmeko siis parantaa maailmaa pieni askel kerrallaan ihan arkisilla teoilla ja päätöksillä – vieden viestiä eteenpäin esimerkin voimalla? Meistä jokainen voi puhua puhtaamman maailman puolesta ja ohjata tulevia sukupolvia – ihan täältä kotosuomestakin käsin.

Jokainen pienikin ekoteko on merkityksellinen.

Herättikö kirjoitukseni sinussa tunteita? Minkälaisia?

Käytätkö kaupassa käydessäsi kestokassia tai koria?

Kuinka teillä minimoidaan muovijätteiden määrää?

PS. Olen luvannut kirjoittaa teille vinkkejä vastuullisempaan sisustamiseen. Lupaus on edelleen voimassa, ja julkaisen kirjoituksen joulukuun aikana :). Välissä käsitellään muita aiheita. Pysykäähän kuulolla.