10 kehopositiivista lupausta lapselle

Tänään jostain syystä Facebookin uutisvirtaan ilmestyi jonkun random sivun postaama kuva, jossa oli listattu 10 lupausta lapselle. Lupaukset oli tehnyt Jenni Pääskysaari jo vuosia sitten ja nyt sen oli joku nostanut muistutukseksi näkyville uudelleen. Tarkempi selvitys kertoi, että kyseessä on Jenni Pääskysaaren ja Veikkauksen yhteistyö, Vartalovallankumous. Julisteen pomppaaminen uutisvirtaan vielä pari vuotta myöhemmin oli ilahduttavaa sinänsä, sillä vielä ei todellakaan eletä maailmassa, jossa tämä viesti olisi tarpeeton. Vuonna 2014 luvatut asiat ovat edelleen monelle vieraita ja osa meistä kasvattaa jälleen heikolla itsetunnolla varustettua uutta sukupolvea. Eikä sille valitettavasti ihmeitä voi tehdä, jokainen meistä kasvattaa siten kuin kykenee. Mutta asiassa auttaa tietoisuuden lisääminen.

Luin mielenkiinnolla nuo listatut lupaukset ja osan kohdalla nyökyttelin, osan kohdalla kulmakarvat kohosivat hiukan. Päätin kirjoittaa asiasta oman näkemykseni. Muistathan tätä lukiessasi, että en tuomitse alkuperäistä kirjoitusta ja tekstiä ei ole tarkoitettu pahantahtoiseksi kritiikiksi ja nillitykseksi. Tämä on tärkeä aihe, ja alkuperäiset 10 lupausta ovat hyvät myös sellaisenaan.

Mitä Jenni lupasi?

1. En arvostele ulkonäköäni lasteni kuullen

No juu, tähän ei voinut muuta kuin nyökkäillä hyväksyvästi. Lapsi tutkii vanhempiaan ja heidän käytöstään jatkuvasti ja peilin edessä vartaloaan jatkuvasti puristeleva ja morkkaava äiti ei ole se paras esimerkki itsensä hyväksyvästä ihmisestä. Itselleni tämä on ollut iso oppimisen paikka, koska itse kasvoin katsellen vanhempaa, joka kipuili oman painonsa kanssa jatkuvasti. Toisaalta juuri tämän takia oli selvää, että minä en voi toimia niin. Ensin piti ihan tietoisesti opetella olemaan vetämättä vatsaa sisään tai irvistelemättä omalle kuvajaiselle, mutta nykyisin homma sujuu ja peilikuva on ihan oikeasti omasta mielestä kiva. Kaikkine arpineen ja muhkuroineen.

2. En arvostele kenenkään ulkonäköä lasteni kuullen.

Tämä on muuten aika vaikea, vaikkakin ihan todella tärkeä juttu. Toisen ulkonäön kommentointi tuntuu olevan meillä (siis tässä maailmassa) ihan normaalia ja sosiaalinen media tekee piikittelystä vielä helpompaa. Yritän kuitenkin pidättäytyä siitä parhaani mukaan ja jos kritisoin, pyrin tekemään sen rakentavasti ja teen selväksi, etten kritisoi henkilöä ihmisenä vaan kritiikin saa huonosti istuvat pöksyt.

3. Poistan sanan "läski" sanavarastostani.

Tästä en oikein tiedä. Pitääkö se poistaa? Joissakin asiayhteyksissä "läski" on ihan hyvä, suorastaan herkullinen sana. Niinkuin vaikka läski patakukon päällä. Tai kalakukossa. Meidän kaveripiirissä "läski" ei sanana ole ihan kauhean negatiivinen sana, vaan sillä on lämpöisä vivahde. Mutta kai sitä kannattaisi vältellä niin kauan, kunnes muukin maailma läskittelee toisiaan rakkaudella. En tiedä..hämmentää.

4. Ulkonäön sijaan kehun lapseni älyä ja taitoja

Pyrin kehumaan lasteni taitoja mahdollisimman herkästi, mutta ei välttele ulkonäön kehumistakaan. Tässä ajattelen niin, että lapseni tulevat jonain päivänä törmäämään ihmisiin, joiden mielestä he eivät ole kauniita ja heitä saatetaan arvostella ulkonäön vuoksi. Tuolloin on hyvä, että minä olen kertonut lapsilleni että he ovat kauniita ja ihania, eikä ainoa saatu palaute ulkonäöstä ole negatiivinen. Ja miksi en sanoisi niin, sillä haluan lasteni tietävän että minun silmissäni he ovat äärimmäisen kauniita. 

Huomautettakoon, että en mitenkään halua vähätellä älyn ja taitojen kehumisen merkitystä, enkä todellakaan halua lasteni rakentavan itsetuntoaa ulkonäön varaan. En vaan koe, että olisi tarpeellista pidättäytyä lapsen ulkonäön kehumisesta silloin tällöin. Ikävää palautetta tulee jostain joka tapauksessa ihan väistämättä.

5. Korostan lapselleni, että tärkeämpää kuin se, miltä keho näyttää on se, mihin keho pystyy

No juu, tottahan tuo on. Ei lisättävää. Jossain oli kuitenkin kritisoitu tätä lupausta, koska kirjoittaja koki, että lupaus ei oikein sovi esimerkiksi liikuntarajoitteiseen lapseen. Pitäisikö lupausta muuttaa toisenlaiseksi? Minkälaiseksi?

6. Pidän huolta, että lapseni tietää olevansa täydellinen juuri sellaisena kuin on

Tämä on omalla kohdallani hieman tuon kohdan 4 toistoa. Allekirjoitan tämänkin ihan mukisematta. Lapselle ja miksei aikuisellekin, on tärkeää kokea, että on hyvä juuri sellaisena kuin on. Että omana itsenään on riittävä. Tuolloin on helpompi keskittyä muihin kivoihin juttuihin ja varmasti uskallusta kaikenlaisiin seikkailuihin löytyy, kun omaa olemista ei tarvitse koko aikaa pohtia ja punnita. Jotenkin tämä lupaus kuulostaa omaan korvaan jopa hiukan surulliselta, sillä en ajatellut että sitä pitäisi erikseen julistaa. Pitäisi olla täysin selvää että jokainen lapsi on täydellinen omana itsenään.

7. Puhun ulkonäöstä samalla tavalla tytöille & pojille

Tätä en ollut koskaan ajatellut, luulen että herkästi kutsuisin poikaa komeaksi ja tyttöä kauniiksi. Yleensä tulee kuitenkin molempien sukupuolien kohdalla käytettyä vaikkapa sanoja "hieno", "ihana" tai "upea". 

8. En laske kaloreita lapseni nähden

No en. En mielelläni laske niitä edes itseni nähden. En suosittele muillekaan ellei ole ihan pakko.

9. En punnitse itseäni lapseni nähden

Minä käyn puntarilla lasten nähden ja mielestäni se on ihan ok. Välttelyn sijaan mielestäni on tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, miten vaa'an lukemaan reagoi. Itse saatoin aikaisemmin tuhista ja puhista vaakalla ja lähteä kiukkuisena puputtamaan jäävuorisalaattia, mutta nykyisin yritän suhtautua vaakaan mahdollisimman neutraalisti. Lapsen pompatessa (meillä kahdesta lapsesta yksi pomppii, toinen ei onneksi vielä) vaa'alle muutama päivä sitten, katsoimme yhdessä numeron ja kommentoin sanomalla "Hienoa, sinä kasvat". Ei siis tehdä puntarista tabua. Ainakaan enempää kuin se nykypäivänä jo on.

10. Teen selväksi, että vallalla oleva vartalonormi ei ole yhtä kuin normivartalo

Tällä hetkellä omat lapset ovat vielä niin pieniä, että kauhean syvällistä keskustelua aiheesta on hankala käydä. Mutta aikanaan tästä varmasti puhutaan ja toivon lasteni ymmärtävän itseäni paremmin että "fuck your standards of beauty"-on lause, jossa on sopivaa käyttää kirosanaa. Ainakin jos se auttaa paremmin muistamaan viestin. Tai kuka tietää, ehkä me saadaan muutos aikaan ennen kuin nämä pikkuiset kasvavat ja tätä viimeistä lupausta ei enää tarvita. We can do it!

Mitä mieltä olet Jennin lupauksista? 

...jotenkin sopivasti vanhempi muksu istui juuri selkäni taakse ja alkoi oikein antaumuksella mutistella äidin kylkiä. Äiti tuntuu olevan kovin mielenkiintoinen tutkimuskohde:

"Minä puristelen äitiä!", kuului ilahtunut huuto.

Ensi kertaan,

Toodles!