Arkiston aarre: Himppu-mummun "kuuman astian kosketusavustin" also known as "Patalappu"

Neulojana olen innokas kokeilemaan uusia ohjeita, tekniikoita ja lankoja. Virkkaajana taas olen hiukan varovaisempi, sillä en edelleenkään ymmärrä kuinka silmukat oikein virkkauksessa asettuvat. Siksi luotan muutamaan idioottivarmaan ohjeeseen virkkuuhommiin ryhtyessäni. Yksi niistä varmoista, simppeleistä ohjeista on Himppu-mummun patalappu. Tai siis ei, se ei ole patalappu. Koska EU:n turvallisuusmääräykset.

Aika monelle tätä blogia koskaan lukeneelle on käynyt varmasti jo harvinaisen selväksi, että minulla on virkkuupeukalo keskellä kämmentä. Puhun sujuvasti riveistä kun pitäisi kirjoittaa kerroksista ja hämmennyn joka kerta virkkuulyhenteiden viidakossa. Neuloessa olen tottunut siihen että kaikki silmukat ovat lähtökohtaisesti puikoilla nähtävilläni, kun taas virkatessa ne vaikuttavat vilistävän jokseenkin villisti sinne ja tänne. Sanoisin, että virkkaus on kontrollifriikille painajaismainen harrastus :D

Jos tai kun joskus jotain virkkaan, ovat käyttämäni ohjeet mielellään todella simppeleitä ja niissä saisi olla varmuuden vuoksi kuvallinen ohje ihan jokaiseen työvaiheeseen. Yksi vakkariohjeistani on Himppu-mummun patalappu. Tai siis, nykyisinhän se on ilmeisesti Himppu-mummun "kuuman astian kosketusavustin", koska patalapuksi sitä ei saa kutsua. Patalappu kun kuuluu EU:n mukaan samaan henkilökohtaisten turvallisuusvälineiden kategoriaan kuin vaikkapa pelastusliivit. Kotikutoisen lappusen kanssa voi vielä tulla huonolla tuurilla sormeen poppa, joten varmuuden vuoksi ollaan sitten kielletty "patalappu"-nimityksen käyttö. Ihan kohtuullista. NOT.

Noh, anyway. Himppu-mummun kuuman astian kosketusavustin on mallina sopivan simppeli olematta kuitenkaan tylsä. Alunperin ohje taisi löytyä Harmaa Villasukka-blogista, mutta ei löytynyt enää. En myöskään muista kuinka tämä lappu liittyin juuri Himppu-nimiseen mummuun, mutta jo vain tuolla ohjeella tulee kivat lappuset.

En ollut näitä virkannut vuosikausiin ja olin unohtanut koko ohjeen. Kunnes sitten eilen, muutama tunti ennen ystävän tupareita päätin, että tupaantuliaislahjaa pitää saada jotain käsin tehtyä. Hetken mietittyäni muistin, että sain itse taannoin näitä samoja lappuja uuteen kotiini, kun olin samassa elämäntilanteessa kuin ystäväni. Ehkä itselleni lahjan tehnyt henkilö jotenkin aavisti, että juuri muuttaneella ei välttämättä ole patalappuja (sori, KUUMAN ASTIAN KOSKETUSAVUSTIMIA!) hollilla kun niitä tarvitsisi.

Langaksi valikoitui siinä hopussa Novitan 7 veljestä ja näihin se passasikin oikein mainiosti. Väreiksi valikoitui yksivärisistä turkoosi ja Raita-langoista sini-vihertävä versio. Mikäli haluaa nyt sitten ihan varmasti välttyä sormien palamiselta, kannattaa varmaan virkata kaksinkertaisesta langasta. Mutta näitä tuli nyt tehtyä sen verran monta, että lahjan saaja voi vaikka latoa kaikki neljä päällekkäin. Ei pitäis polttaa läpi enää sitten.

Vaikka en edelleekään ole mikään himovirkkuri, aloin silti suunnittelemaan näiden tekemistä harmaina ja valkoisina omaan keittiöön. Koska valkoinen sopii niin hiveän hyvin keittiötekstiileihin..

Himppu-mummun lappunen oli välityönä ihan kiva pikaprojekti ja nämä valmistuivat todella nopeasti. Hiukan ohje vaati jälleen tarkempaa syynäystä alkumetreillä, sillä onnistuin melkein nyrjäyttämään aivoni ennen kuin muistin että "kerros" päättyy aina lapun kärkeen eikä sivulle. No, ehkä sen ensi kerralla muistaa.

No, seuraavaan projektiin sitten.

Ensi kertaan,

Toodles!

ps. Jos juttu miellytti, niin painathan tuota tekstin alla olevaa pientä tähteä <3