Back to daycare

Lomat alkavat olla ohi, lapset palaavat kouluun tai päiväkotiin suurimmassa osassa suomea tämän viikon aikana. Jo pari viikkoa postiluukusta on kolahdellut mainoksia, joissa muistutetaan hankkimaan reput, kynät, penaalit ja uudet vaatekerrat koulujen ja päiväkotien alkuun. Tällainen valmistautuminen on traditio, joka on itselleni jopa melko juhlallinen muisto lapsuudesta. 

Meillä ei olla vielä (onneksi) koulutiellä, mutta päiväkotiin palataan muutaman päivän kuluttua. Reppu on pienempi ja kevyempi kuin koululaisella, kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti. Tämän ikäisen lapsen päätoimi on vielä useamman vuoden leikki. Näin äidin näkökulmasta sanottakoon, että hyvä niin. Veikkaan, että vaikka joskus olen tullutkin kuvailluksi sanoilla "jäykkä" ja "tiiliseinä", tulen koulutien alkaessa (tai varmaan jo häämöttäessä) vollottamaan kuin tämän kuluneen "kesän" taivas. Sellaista volinaa en nyt enää tähän vauvavuoden ja edelleen riehuvien hormonien kylkeen toivoisi juuri nyt :P

Vaikka päiväkotilaisen reppu pieni onkin, pitää sekin pakata. Mitä kaikkea sinne päiväkotireppuun sitten tarvitaan? Meillä reppu on suurimman osan vuodesta aika kevyt, mutta näin alkuun kantamuksia on hiukan enemmän. Meillä reppuun pakataan:

  • Kuravaatteet/sadevarusteet. Näitä nyt ei välttämättä intiaanikesän iskiessä heti tarvita, mutta kannattaa muistaa sellaiset kuitenkin päiväkotiin viedä. Meillä sadevaatteet jäävät yleensä päiväkodin eteiseen koko talveksi, jolloin myöhemmin ei tarvitse miettiä ovatko ne tarvittaessa käytettävissä vai ei. 
  • Vaihtovaatteita (myös mahdollisesti kengät). Meidän päiväkodissa lapsen omaan lokeroon mahtuu muutama setti vaihtovaatteita ja niitä on yleensä vietykin kerralla reippaammin. Esimerkiksi päiväkuivaksi harjoittelevalla lapsella vaihtovaatteita kannattaa olla reilun puoleisesti. Syksyllä päiväkotiin tullaan viemään myös lapasia ja myssyjä, koska leikkien jälkeen vaatteet tuppaavat usein olemaan jokseenkin läpimärkiä, vaikka niissä muka lukeekin kissan kokoisin kirjaimin että WATERPROOF.
  • Vaippoja. Jos lapsi siis käyttää niitä. 
  • Huomioliivi. Tämä on vaatekappale, joka kulkee repussa mukana syksystä kevääseen. Tai eihän se siis repussa kulje vaan lapsen päällä. Vaikka ulkovaatteissa ja asusteissa kelvolliset heijastimet onkin, olen sitä mieltä että heijastinliivi on paikallaan. Varsinkin jos päiväkotiin taitetaan matkaa kävellen tai julkisilla. Varsinkin aikaiset aamut ovat jo piakoin todella hämäriä, joten pienen kulkijan matka kannattaa pyrkiä turvaamaan liikennekäyttäymisen lisäksi hyvillä heijastimilla.
  • Juomapullo ja aurinkorasva. Kumpikaan näistä ei ole varmaan välttämätön, mutta me toimitettiin päiväkotiin (pyynnöstä) sporttikorkilla varustettu juomapullo ja aurinkoisiin päiviin varaudutaan aurinkovoiteella. 

Lisäksi meillä erityisesti Herraseuralainen tykkää kuljettaa kaikissa lasten kasseissa muovipussia kaikenlaisten ryönäjuttujen varalle. Muovipussiin sujahtavat helposti esimerkiksi kotiin matkalla olevat likaiset kumisaappaat tai yltä päältä mustikkasopassa oleva vaatekerta. 

Nämä tavarat kulkeutuvat päiväkotiin meidän perusterveen lapsen mukana. Lista on melko yksinkertainen ja lyhyt. Suurimman osan vuotta repussa on pääasiassa kotiin matkalla olevia piirustuksia ja märkiä lapasia. Silti reppu pitää olla ja lapsi osaa sitä kaivata ja vaatia. Se kuuluu näihin päiväkotihommiin.

Päiväkotiin kulkeutuvien tavaroisen soisi tietysti aikaana matkaavan takaisin siihen osoitteeseen, josta ne alunperin lähtivät matkaan. Näinpä ainakin meidän päiväkodissa henkilökunta toivoo, että lasten vaatteissa olisi lapsen nimi. Vaikka mukula usein tunnistaakin jollain ihmeen ilveellä omat vaatteensa, voi omien kenkien löytäminen kymmenen mustan talvikenkäparin joukosta olla hankalaa kenelle tahansa. Siis jopa sille tarkkasilmäiselle lapselle. Siispä: muistakaa nimikoida lapsen tavarat.

Itse jaksoin vielä alkuaikana taiteilla kangastussien, kanttinauhan ja ompelulangan kanssa, mutta nykyisin luotan liimattaviin nimilappuihin. Toisin kuin nuo itse tehdyt laput, painetut nimilaput säilyttävät värinsä yllättävän hyvin ja olen ainakin omiini ollut erityisen tyytyväinen. Joten, mikäli nimilappujen ompelu tai kirjaileminen ei nappaa, kannattaa kaivaa kuvetta muutaman euron verran, jolloin itselle jää ainoastaan vaatteiden ja miuden tykötarpeiden laputtamisen vaiva.

Omat lappuni tulin tilanneeksi Oma nimilappu Oy:n verkkokaupasta ja päädyin tuolloin tilaamaan silitettävien sijaan liimattavat. Suhtauduin liimattaviin hiukan epäillen, mutta laput ovat osoittautuneet käytössä oikein mainioiksi. Lappujen luvataan kestävän 60 asteen vesipesun, mutta omani olen pessyt kuumemmassakin useaan kertaan. Lappu pysyy paremmin esimerkiksi vaatteen kokolapussa, jossa se ei joudu venytykseen (trikoovaatteet), mutta ne pysyvät ihan kohtalaisesti myös esimerkiksi lapasen varressa tai kengän karvavuorissa. Suosittelen :)

Mitä teillä pakataan kerhoreppuun? 

Ensi kertaan, 

Toodles