Bujo- Ain't nobody got time...oh, nevermind.

Kerroin muutama viikko sitten melko paksusti voivasta bujo-hurahduksestani ja tuolloin mietin, että kuinkahan kauan tätä mahtaa kestää. Onko nyt oikeasti löytynyt uusi, kiva harrastus, vai päätyisikö bujo samaan mappiin hylättyjen salikamojen ja kävelysauvojen kanssa? Nyt, kun kolmisen viikkoa aloituksesta on kulunut, on hyvä hetki vilkaista bujon kansien sisään uudelleen. 

No, hämähäkinseittejä muistikirjastani ei ainakaan kasva, mutta ajoittain muutama kissankarva saattaa päästä laskeutumaan sen kannelle. Olen huomannut, että tämä on oikeastaan aika hyvä ja "kevyt" puuha, jota voi tehdä muiden hommien lomassa vähän samalla tavalla kuin koira nukkuu untaan: toinen silmä auki, vilkuilemassa mitä ympärillä tapahtuu. Bujo on helppo jättää kesken ja siihen voi palata pienen (tai luultavimmin ison) hetken jälkeen. Esimerkiksi neule on huomattavasti hankalampi tiputtaa käsistä sillä sekunnilla kun puolivuotiaan maailma muuttuu mustaksi kuin Mordorin yö, tai kun vanhempi lapsi päättää että äidin on aika muuntautua ihmispomppulinnaksi.

Huhtikuuta tervehdittiin keväisissä tunnelmissa

Ihan täysin en vieläkään osaa bujon koko potentiaalia hyödyntää, ja hc-harrastajan bujoni saisi varmaan naurahtamaan. Tällä hetkellä pääosassa ovat kalenteri ja muutamat muistilistat. Tarkoituksena olisi saada tuonne vielä esimerkiksi lastenvaatteiden kokotaulukko, nuoremman kiinteän ruoan kokeilut, omat diy-ideat ja kirppislöytöjen seurantataulukko. Kaikki aikanaan. 

Vaikka pääpaino on tottakai arjen organisoinnissa, itselleni eniten iloa tuottaa luultavasti kuvitusten tekeminen ja erilaisten kirjoitustyylien kokeilu. Paljolti tähän käytetty aika kuluukin Pinterestiä selaten ja doodle-inspiraatiota keräten. Jos bujoni miellyttää sinun silmääsi ja haluat kokeilla samaa, käy vilkaisemassa Pinterestistä Bujo-kansioni.

Huhtikuun ensimmäisellä viikolla bujon sivuilla esiintyi mm. hyvin hämmentynyt pikkutipu.

Käytän edelleen puuvärikyniä ja mustaa mustekynää. Nyt olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää sen hehkutuksen Pilotin maicoista, sillä kynä on osoittautunut loistavaksi valinnaksi niin kirjoittaessa, kuin myös piirtäessä. Muste ei leviä huokoisessakaan paperissa, eikä se myöskään kuulla läpi toiselle puolelle. Melkein tekisi mieli kokeilla näitä värillisinäkin. 

Muistikirjaan itseensä olen jokseenkin tyytyväinen edelleen, ottaen huomioon, että marssin kirjakauppaan aika olemattomilla pohjatiedoilla. Nyt valitsisin hiukan paksummasta paperista tehdyn kirjan, sillä en pääse hyödyntämään tussikokoelmaani ollenkaan. Oh well, coulda woulda shoulda. Lesson learned. 

Huhtikuun kalenterisivujen väliin eksyi pari todo-listaa.

Pari seikkaa on tullut muutaman viikon aikana huomattua:

  • Kuukausinäkymä on ollut mallibujoissa ihan syystä isompi kuin omani. Edes minun minikäsialallani ei saa tehtyä selkeitä merkintöjä 4*4 ruudun kokoiseen tilaan. 
  • Yltiöyksityiskohtainen väkertäminen ei sovi kuukausimerkintöjen tekoon pienessä tilassa
  • Kuukaudessa on yli 4 viikkoa, Sherlock. Huhtikuussa kävi niin, että viimeinen viikko tulee tipahtamaan hiukan muiden viikkojen "nipusta", sillä olin fiksusti laskenut, että tarvitsen 4 aukeamaan viikoille ja sitten voin tehdä muita random listoja.
Viikko 15 ja hämmentävän romanttinen viikkonäkymä.
Viikko 15: bujon sivuilla seikkaileva pikkuinen dino lienee rakastunut.

Viikkoaukeamalle ei ole vielä meals- ja tasks-listojen lisäksi muuta vakiintunut. Mietin ensin esimerkiksi vesi-trackerin lisäämistä, mutta sitten iski jonkinlainen "minuahan ei kalenteri määrää juomaan" -uhma ja annoin sen vielä toistaiseksi olla. Toki tämä voi jatkossa muuttua, jos toisenlaisille listoille tulee tarvetta. 

Viikko 16 keltaisine ruusuineen uhmaa Pekka Poudan ennustamaa takatalvea.

Nyt ainakin näyttää siltä, että innostus saattaisi olla muuttumassa jopa tavaksi. Katsotaan kuitenkin mikä tilanne on kuherruskuukauden päätyttyä.

Viimeksi taisin varoitella herkästi tarttuvasta bujo-kuumeesta. Nyt olisi ehkä paikallaan todeta: Antautukaa. Vastarinta on turhaa.

Ensi kertaan,

Toodles!