Diy unisieppari

Joka kevät iskee se sama vimma: pakko saada kristalleja ikkunaan. Joinakin vuosina olen ripustellut pelkkiä kristalleja yksinään ompelulangan varaan, joskus olen tainnut ommella niitä pitsinauhoihin. Tänä vuonna tuohon kristallihimoon yhtyi jo kauan kytenyt tarve saada unisieppari. Intiaanikesä, missä olet? Minä olen valmis!

Mikäkö on unisieppari? "Perinteisimmillään" unisieppari on renkaaseen punottu verkko, joka ripustetaan ikkunaan, oviaukkoon tai vaikka sängyn ylle, sieppaamaan pahat unet jotta ne eivät pääse nukkujan mieleen. Aamun koittaessa auringon ensi säteet tuhoavat pahat unet ja nukkuja lepää yönsä rauhaisammin. Alunperin unisiepparit syntyivät Pohjois-Amerikassa Ojibwe-heimon käsissä ja Ojibwe-taru kertoo unisieppareista seuraavaa: 

"Hämähäkki-isoäiti loi maailmankaikkeuden laulamalla,
mutta harmistui ihmislasten pahoista unista.

Isoäiti meni Pajun luokse ja pyysi tältä muutaman oksan,
Kotkalta isoäiti taas sai muutaman voimallisen sulan.

Hämähäkki-isoäiti taivutti oksat ympyröiksi yhdistämään kaikkia maailman ihmisiä.
Sitten hän kutoi viisauden verkon oksien ympärille pyydystämään lasten pahat unet.

Aurinkoisoisän aamusäteet polttivat pois verkkoon takertuneet pahat unet, ja jäljelle jääneet
unet muuttuivat aamukasteeksi ja valuivat
Kotkan sulkia pitkin takaisin Äiti Maahan.”  (Lähde: Askelterveyteen.com)

Ensihätään ja pahimpaan siepparikuumeeseen auttoi kummasti jo ihan vaan Pinterestin selaaminen, mutta eihän se sitä paloa kokonaan sammuttanut. Oikeastaan vain pahensi, sillä päässä alkoi surrata jos jonkinlaista ideaa. 

Eilen käväisin pikaisesti (no ehkä todellisuudessa ei niin pikaisesti) Askaretassa tarkoituksenani löytää jonkinlainen sieppariin sopiva rengas. Rengas löytyi, mutta mukaan tarttui aika paljon kaikkea muutakin. Siellä, yltäkylläisten helmihyllyjen ja kristallien keskellä ajatus omista unisieppareista sitten alkoi hahmottua.

Askaretasta olisi helposti lähtenyt mukaan enemmänkin, mutta hiukan oli jarruteltava..

Illalla lasten mentyä nukkumaan, pääsin viimein kaivamaan aarteeni pussistaan ja kaivelin esille Pinterestiin tallentamani tutoriaalin unisiepparin punomisesta. Tutoriaaleja löytyy aika helposti ja paljon. Perusperiaate on kuitenkin aika yksinkertainen. Omani punoin Novitan Kotiväki-langasta, joka on 100% puuvillaa. Ensin harkitsin hetken liukuvärjättyä villaa, mutta ensimmäisen punomiskokeilun jälkeen oli selvää, että villa ei tuon verkon kireyttä purematta, tai ennemminkin katkeamatta nielisi. Tiukkakierteinen puuvillalanka on oma suositukseni tuohon, villa ei ihan tuollaista painetta kestä. Pellava saattaisi sopia myös, mutta jos joudut purkamaan verkkoa niinkuin allekirjoittanut, saattaa pellava rispaantua liiasta hankauksesta.

Tein myös omiin sieppareihini reunat virkkaamalla metallirenkaan ympäri, mutta jos virkkuukoukku ei ole paras ystäväsi, tai edes tuttava, niin renkaan voi jättää peittämättä tai langan voi vain kieputtaa. Itse tein sieppareita kaksi kappaletta, kahta eri kokoa.

Verkon punominen on melko helppo homma, kun sen oivaltaa.

Verkon jälkeen päästiinkin siihen minun eniten odottamaani vaiheeseen. Nimittäin niiden pahojen unien poistoviemäreiden, eli sulkien sommitteluun. Olin aluksi suunnitellut laittavani omaan sieppariini ihan tavallisia sulkia ja muutaman "kristallin" sekä puuhelmiä, mutta löydettyäni Askaretasta laatikollisen metallisia sulkia, oli visio kokenut jälleen yhden muutoksen. Päädyin valitsemaan pienempään unisieppariin pieniä sulkia, jotka tarkemmassa tarkastelussa paljastuivat lehdiksi, ja isompaan varasin komeat, hiukan pöllyytetyn näköiset suuret sulat. Näiden lisäksi minulla oli kahdenlaisia lasihelmiä/prismoja.

Keskellä yötä kokeilin eri sommitelmia katsellessani, you know it, Star Trekiä.

Päätettyäni millaiset "sulkanauhat" haluan, solmin helmet ja sulat haluamaani järjestykseen samalla langalla, jota käytin verkon ja reunuksen tekemiseen. Ainakaan noihin Askaretan tarvikkeisiin ei oikein Kotiväkeä paksumpi lanka olisi mennyt ja helpommalla olisin päässyt, jos olisin käyttänyt vaikka pari säiettä koko langan paksuuden sijaan.

Nauhojen mittailu ja solmiminen sujui hiukan verkkaisesti aamukahvin ja kakkavaippojen lomassa.

Tässä välissä löysin vielä varastostani kasan liimattavia strasseja, joita työnsin molempien sieppareiden verkkoihin reippaanlaisesti. Strassit olen muistaakseni ostanut Suomalaisesta Kirjakaupasta. Pieneen liimasin niitä vain etupuolelle, mutta isommassa reunimmaiset on liimattu molemmille puolille toisiaan vasten, joten ne näyttävät itse asiassa hieman helmiltä eivätkä tarroilta.

Lähikuva isomman unisiepparin tarrastrasseista. Pienemmässä tarrat on liimattu noihin "solmukohtiin".

"Riippuasioiden" valmistuttua, nostin siepparin roikkumaan ja mittailin keskikohdan, sekä sopivat välit sulkanauhoille. Pieneen laitoin kolme nauhaa, isompaan viisi. Tämä oli meidän kissan mielestä varmaan se kiinnostavin vaihe, itse kiittelin että en ollut päätynyt käyttämään niitä oikeita sulkia sittenkään..

Nauhojen ripustelua helpotti siepparin nostaminen ovenkahvaan roikkumaan. Kissalla oli vaikeuksia hillitä itseään.

Und, TADAA! Valmista tuli:

Iso unisieppari valmiina

Pienempi on hiukan isosiskoaan hillitympi, mutta silti oikein sievä:

Yksityiskohta pienestä unisiepparista. Tässä näkyy nuo tarrojen kohdat.

Näiden tekeminen oli tosi rentouttavaa ja yllättävän helppoa. Nyt tekisi mieli tehdä näitä lisää, sillä ideoita on edelleen paljon. Omani ovat aika "perinteisiä", mutta tapoja ja tyylejä näiden tekemiseen on todella paljon. 

Näihin unisieppareihin tarvitset:

2 kappaletta metallirenkaita

Novita Kotiväki-lankaa

Parsinneulan

Sakset

Virkkuukoukun

Metallisia sulkia ja pieniä lehtiä

Strassitarroja

Lasihelmiä (3kpl pieniä pyöreitä helmiä, 10kpl kahdeksankulmioita kahdella reiällä)

Kahvia (pari isoa kuppia riittänee)

Jos taas haluat tehdä jotain ihan omaa, niin hienon esimerkin hiukan toisenlaisesta unisiepparista tarjoilee Liisi. Liisin unisieppareissa on asennetta piiru enemmän kuin omissani ja ote on jonkin verran modernimpi. Ellei verkon punominen olisi houkuttanut allekirjoittanutta niin kovasti, olisin varmaan päätynyt jossain määrin apinoimaan Liisin teoksia (eikös se kopiointi ollut merkki siitä, että joku ihailee kättesi jälkeä?).

Näitä tehdessäni päässäni soi jotakuinkin repeatilla Metallican Enter Sandman. En nyt tiedä enteileekö se ihan kauhean rauhallista unta.  

Näytin nämä intoa puhkuen myös miehelle. Hänen välitön reaktionsa oli: "Söpöä. Me muuten tehtiin noita pikkumuksuina koulussa. You know, niinku pienenä lapsena..". Kerroin hänelle mitä kohteliaimmin, että me täällä Suomessa ei päästä pipertelemään tällaista, koska meillä on liian kiire painia jääkarhujen kanssa.

No anyway, tämä lähtee nyt makoilemaan sohvalle ja tuijottelemaan unisiepparin vangitsemia auringonsäteitä, jotka tanssivat aika kivasti olohuoneen seinässä.

Kauniita unia ja ensi kertaan,

Toodles!