Ei nimi miestä pahenna

Kun pieni lapsi saa nimen, on meillä usein tapana ihastella ja kehua annettua nimeä. Mutta entä jos annettu nimi herättääkin ihastuksen sijaan kummastusta? Miltä vanhemmasta tuntuu kun rakkaudella valittua nimeä arvostellaan kerta toisensa jälkeen?

Meidän molemmilla lapsilla on kohtalaisen harvinaiset nimet. Esikoisen nimi ilmestyi nimipäiväkalenteriin pari vuotta sitten ja kuopuksen nimeä ei varsinaisesti ole koko kalenterissa (riippuu tulkinnasta). Esikoisen saadessa nimensä, kerääntyivät kaikki kehumaan lapsen suloista nimeä vaikka kukaan ei kehuja pyytänyt. Kuopuksen nimi taas aiheutti vaivaantunutta kiemurtelua ja supattalua. Siinä missä esikoisen nimi kertoo heti lapsen sukupuolen, jättää kuopuksen nimi ilmeisesti varaa arvailulle. Ja sekös ihmisiä ahdistaa.

En ollut koskaan tullut ajatelleeksi että välittäisin ihmisten kommenteista. Varsinkin kun puhutaan lasten nimistä, koska luulin että olisin tiilimuurimaisen varma valinnastani no matter what. Koirat haukkuu ja karavaani kulkee, Antaa tyhjien pönttöjen rämistä.

Vaan miltä sinusta tuntuisi kun lapsesi nimi saisi pöntöt rämisemään jatkuvasti seuraavanlaisia säveliä:

"Miksi teidän lapsella on vastakkaisen sukupuolen nimi?" (Ei muuten ole)

"Miks te valitsitte tollaisen nimen?" (Miksi vanhempasi valitsivat sinun nimesi?)

"Katsoin lapsen tietoja enkä ollut varma että mikä sieltä ovesta tulee." (hammashoitajan kommentti. Mahtoiko odottaa sirkusnorsua)

"Ehhh. Onpa erikoinen.." (Joo, ei ole Mirkkuli tai Jooseppi)

"Täällä lähetteessä lukee että tämä lapsi on eri sukupuolta kuin mitä hetu sanoo" (ortopedi neuvolalääkärin lähetteestä)

"Eikös toi ole toisen sukupuolen nimi?" (Ei, ei edelleenkään ole)

"Jaa-a" (Joo-o)

"Siis mikä sanoit?" (Kolmannellakaan kerralla et kuullut oikein)

"No mut eikös se oo toisen sukupuolen nimi?" (No ei tiiätkö vieläkään ole)

Voin säästää mahdolliselta mietinnän rasittavuudelta ja kertoa että ei se näin vuoden jatkuvan kommentoinnin jälkeen enää kivalta tunnu. 

Molempien lasten nimet on valittu pitkän harkinnan jälkeen isosta listasta vaihtoehtoja ja molempien nimet ovat meille merkityksellisiä ja rakkaita. Kummankaa nimivalinnalla ei ole haluttu tietoisesti herättää kummastunutta tai epäluuloista keskustelua. Kummankaan nimellä ei ole tarkoitettu saattaa lasta inhottavien ja mahdollisesti satuttavien kommenttien kohteeksi. 

Kummankaan nimeä ei ole annettu siksi että ymmärtämätön aikuinen saisi vääntää kyykkyruikulit sen nimen päälle.

Miksi tämä asia sitten vaivaa?

No siksi, että ajoittain nämä kommentit saavat minut miettimään että oliko se valittu nimi järkyttävän kokoluokan virhearvio. Altistanko lapseni tulevaisuudessa ennakkoluuloille, kiusaamiselle ja itsetunnon murenemiselle, koska en ymmärtänyt sen herättävän ihmisissä heidän tarpeensa olla ilkeitä? 

Joudunko jonain päivänä lohduttamaan lastani hänen nimensä vuoksi? 

Kysyykö se lapsi jonain päivänä että miksi ihmeessä annoin hänelle noin huonon nimen?

Tuleeko nimi, johon rakastuin jo ennen lapseni syntymää, aiheuttamaan sille rakkaalle lapselle kohtuutonta harmia?

Noista kysymyksistä viimeinen on tuskallisin, koska kuopuksen nimi on minulle rakas. Me molemmat Herraseuralaisen kanssa valitsimme sen yhteistuumin. 

Seuraavan kerran, kun koet tarpeelliseksi päästellä aivopieruja nimikritisoinnin muodossa, hengitä hetki. Ota puhelin, tietokone tai tabletti esille ja avaa google. Esitä niitä pällejä kysymyksiä sitten kun olet edes yrittänyt tarkistaa epäilyksesi. Kysymyksen kohde on nimittäin saattanut kyllästyä kummasteluusi jo noin miljoona vastauskertaa sitten.

Meidän molemmat lapsemme ovat kauniita kaikin mahdollisin tavoin. He ovat meille kauneimpia lapsia koko maailmassa. Heidän nimensä ovat meille molemmille rakkaita. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta tulla sitä rakkautta kyseenalaistamaan.

Ei vaikka kuinka kummastuttaisi. Kaikista ei vain tule Irmeleitä tai Pameloita. Tai edes Pettereitä tai Juhaneja. Ja se pitää hyväksyä.

Ensi kertaan,

Toodles!

ps. painahan tähteä jos tykkäsit <3