Hei, me muutetaan!

Oliko joltakin mennyt ohi että meidän pesue muuttaa? Jos meni, niin kerran vielä: ME MUUTETAAN!! JEE!!

Eilen aamulla koitti se maaginen ja odotettu hetki. Se, kun pääsin hakemaan meidän uuden kodin avaimet. Ajattelin, että tämä on se hetki, jolloin (jos koskaan) voi kuulla taivaan aukeavan ja enkelikuoron laulavan käsissään jotkut ihmeen runsaudensarvet, joista valuu hunajaa, yksisarvisia ja pieniä Matt Smithejä. 

Toisin kävi. Aamu avautui jokseenkin ankeana ja kosteana. Taivas kyllä avautui, suorastaan repesi. Mutta ei sieltä mitään Matteja valunut, ei edes yhtä. Vettä satoi ja kaikki näytti harmaalta. Herätyksen kruunasi miehen ärsyyntynyt: "WHAT THE FUCK IS THAT?", kun yöpöydältä löytyi pumpulipuikko erittäin onnistuneen korvien kaivelun jäljiltä. 

Katsoin yhdeksän aikaan kelloa ja saatoin melkein kuulla minuuttiviisarin naksahtavan merkityksellisesti kellon lyödessä 9. Nyt voisi olla jo hakemassa niitä avaimia, mutta tässä istun. Vaatteet on hukassa, mies ei pääse sängystä ylös ja lapset..no ne on päässeet sängystä ylös hiukan liiankin hyvin. 

Tuntia myöhemmin olin pääsemässä matkaan ja peruuttelin autoa verkkaisesti ulos ahtaasta ruudusta ja vilkuilin tottakai samalla peileihin. En tiedä mistä, mutta jostain auton välittömään läheisyyteen ilmaantui kuin tyhjästä tiukkaan tuijottava, paikoilleen nauliutunut mummo rollaattorinsa kanssa. En oikein ottanut selvää, että toivoiko se siinä seisoessaan, että jatkaisin peruuttamista, vai että pysähtyisin. Mutta siinä tämä vanha rouva seista jöpötti. Ja tuijotti. Valmiina kertomaan tovereilleen, että taas siellä joku nykynuori kaahaa. Pihalla, jossa on ainakin teoriassa läpikulku kielletty. Ja teleportaatio myös. Koko matkan pihalta risteykseen tämä mummo vaan jatkoi tuijotustaan. Teki mieli laittaa ovet lukkoon varmuuden vuoksi.

Avaimet saatuani suuntasin kotiin, mutta ensin piti käydä hakemassa Lidlistä tarjousleggareita, koska Lidlin vaatteita on niin kovasti hehkutettu. Ilmeisesti en osunut paikalle oikealla, noin sekunnin mittaisella hetkellä, koska laarit ammottivat tyhjyyttään. Kahmaisin parit kalsarit mukaani ja riivin pikaeväät kainaloon pullapisteeltä. Sitten kotiin. Viimein. Tuntui, että uudet avaimet olivat polttaa reiän laukkuni pohjaan.

Paria tuntia, paria kakkavaippaa ja pari välipalaa myöhemmin päästiin matkaan kera siivousvälineiden ja vaippakassien. Matkaa ei ollut paljoakaan, mutta tuntui, että perille ei tulla tarpeeksi nopeasti. Vieläkö se näyttäisi samalta? Oliko remontin aikana vielä tehty jotain, mitä emme näytöllä nähneet? Oliko se paikka oikeasti olemassa?

Kyllä se oli. 

Oman, jo nimikyltit saaneen oven takana odottivat ehjät lattiat, puhtaat seinät, ihana kylppäri ja hurja määrä kaappitilaa. Kaikki se, mitä meillä ei vielä kuukausi sitten ollut. Asunto näytti niin kauniilta verrattuna siihen, missä suljimme oven hetkeä aikaisemmin. Ilmastointi tuhisi viheltämisen sijaan, eikä vaatehuoneesta kantautunut tupakan ja kaalikeiton hajua. Tunsin, että nyt se Matt Smith kurkki sieltä enkelikuorolaisen runsaudensarvesta valmiina hyppäämään. 

Tuon hetken jälkeen asuntoon on kulkeutunut noin 30 muuttolaatikkoa ja useita säkillisiä vaatteita. Pinnat on pesty ja puunattu, vaikka puunattavaa ei juurikaan ollut. On todettu, että asunto näyttää edelleen yhtä kivalta kuin aikaisemminkin. On nähty naapureita, jotka ovat toivottaneet meidät lämpimäksi tervetulleiksi. Yksi naapuri kertoi miehelle, että on erityisen mukavaa saada englantia puhuva naapuri, ettei aina tarvitse puhua suomea. (Pieni ero edelliseen naapuriin, joka ilmaisi närkästyksensä liiallisesta metelöinnistä annettuun kritiikkiin huutamalla "PUHU V*TTU SUOMEA!!")

En malta odottaa, että parin päivän kuluttua me jäädään tuonne asumaan, eikä öiksi tarvitse tulla enää vanhalle asunnolle. Kuun lopussa palautetaan vanhan kodin avaimet ja unohdetaan tämä paikka. Ropisee Matt Smithejä ja varmaan Chris Hemsworthejakin. Halleluja!

I see red. Mut hyvällä tavalla

Ensi kertaan,

Toodles!

 

***

Köhköh. Pakko kertoa että ei tää ihan ruusuista ole ollut. Eilen pääsin ihan aitiopaikalta kokemaan, miten avuton voi ihminen olla, kun vesi päättää valua allaskaappiin ja sieltä suoraan sokkeliin ja laminaatin alle. Tämä johtui siitä, että pesukoneliitännän tulppaaminen jesarilla ei ole koskaan hyvä idea. Varsinkaan jos asuntoon muuttava yksilö ei tästä nikkaroinnista tiedä ja laskee vettä viemäriin pestessään astioita. 

Nyt meidän keittiö näyttää tältä:

Auts.

Mutta onneksi se ei näytä tuolta kauaa. Vahinko oli pieni, mutta se on hyvä hoitaa kuntoon. Ilmoitin vuodosta eilen heti sen satuttua ja jo eilen liitäntä käytiin tukkimassa, putket rassaamassa auki (olivat tukossa) ja keittiön hana tiivistämässä. Tänä aamuna soitti isännöitsijä, remonttimies ja Polygon. Puolilta päivin lattia oli jo revitty auki ja mitattu kosteus kahteen kertaan. Huomenna mittaa vielä puolueeton taho ja antaa luultavimmin luvan kasata lattian takaisin. Nopeasta toiminnasta iso kiitos kaikille asianomaisille tahoille. Tuli sellainen olo, että ollaan kiinnostuneita asiakkaan asuinoloista. Ihan uusi tunne. 

Ei tää jaksa ees harmittaa. Rapatessa roiskuu. Vaikka laittais jesaria.