Here we go

Poistettuani blogini muutama kuukausi sitten, olin aivan varma etten koskaan enää haluaisi ryhtyä kirjoittamaan uudelleen. Ei kyllä oikeastaan ollut kirjoittamisen aihettakaan. Kyllähän sen huomasi, postausväli venyi usein kuukausien mittaiseksi ja tauon jälkeen kävin blogissa pahoittelemassa huonoa käytöstäni ja vannoin samassa lauseessa että "kah, kyllä nyt ryhdytään kirjoittamaan niin että näppäimistöstä ei jää jäljelle kuin reunat!!". ...eihän niin kuitenkaan koskaan käynyt.

No, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Valitaan blogille ulkoasua, sopivia fontteja ja omaa silmää hiveleviä värejä.  Ja valitaan nimeä. Sitä, missä kiteytyy blogin sisältö jottei lukijan tarvitse kummemmin raapia päätään kummastellessaan mistä on kyse. Käydään läpi iso kasa pitkiä, herkkiä ja somia mietelauseita. Tongitaan netin syövereistä ihmeellisiä sanoja, joille haetaan merkitystä. Turhaan.

Sitten se tulee. Muistat kuinka sinulta kysyttiin kuinka kuvailisit täydellistä onnellisuutta, ihanneolotilaa. Muistat kuvailleesi sitä tunteenksi joka tulee kun saa istua hiljaisuudessa villasukat jalassa ja aivan liian suuri teekuppi kädessä. Sukkasillaan, ei enempää mutta ei vähempääkään.

Tätä blogia kirjoitetaan sukkasillaan, asioista jotka saavat muistamaan miltä villasukkaolotila tuntuu :)