Hiusunelmia

Jonkin aikaa sitten uskaltauduin viimein värjäämään hiukseni ja kirjoittelin siitä päätöksenteon hankaluudesta tuolloin blogiinkin. Olin ainakin omasta mielestäni tehnyt jo kauan aikaa sitten päätöksen, että en halua värjätä enää hiuksiani ja haluan kasvattaa oman hiusvärini takaisin. Siinä ollaankin jo hyvällä mallilla, ja omaa hiusta on koko pituudesta noin puolet.

Nyt kuitenkin se oma hius on alkanut kyllästyttää ihan toden teolla. Se olin vuosien saatossa autuaasti unohtanut että se oma kuontalo rasvoittuu ihan käsittämättömäksi limamössöksi noin vuorokaudessa. Sitä hiusta on kyllä paljon, mutta se on ohutta ja se tykkää kulkea mahdollisimman lähellä päänahkaa. Se on myös aivan piikkisuoraa ja pienenkin laineen aikaansaanti vaatii jonkinlaista käsittelyä.

Yksi vaihtoehto muutokseen olisikin kihara. Kihara suoristuisi ajan mittaan itsekseen, eikä käsittelyä olisi pakko toistaa ellei niin haluaisi. Olen jo vuosia himoinnut itselleni Minttu Mustakallion tuhannen voltin kiharapilveä. Niissä hiuksissa on jotain todella kuritonta ja villiä, että niitä katsoessa ei voi olla hymyilemättä. Vai johtuukohan se sittenkin henkilöstä, joka niitä hiuksia kantaa. Kaiken järjen mukaan jo sanan "permanentti" pitäisi herättää allerkirjoittaneessa välitöntä yökkäilyä. Kuulun nimittäin siihen ryhmään, joka 90-luvun alussa kähersi hiuksiaan juurikin permanentilla. Permanentti yhdistettymä siiliin ja takatukkaan oli ilmeisesti The look, ainakin jos ala-asteen luokkakuvia on uskominen.

Jos ei kiharaa, niin sitten pitäisi saada väriä. Eikä mitä tahansa väriä, vaan blondia. Mielellään kylmää platinaa tai hopeaa, ehkä sävytettynä laventelilla tai puuterisella vaaleanpunaisella. Ei siis missään nimessä ihan se helpoin rasti, kun lähtötilanne on tumma maantienharmaa, ja ronski pisamamäärä lavertelee mahdollisesti vaanivasta punapigmentistä. Itselleni se punaisuus ei ole enää edes mikään yllätys, sillä sen kanssa on tullut taisteltua vuosia. Hiukseen on todella haasteellista saada kylmää vaaleaa aikaiseksi ja sitten kun se saadaa, saatetaan lipsua vahingossa violettiin.

Blondin lisäksi tunnen ihan hurjaa vetoa shokkiväreihin, nyt kun niitä taas käytetään. Olen seurannut jonkin aikaa instagramissa muun muassa Kaseyon ja Fucking Hairin tilejä, ja molemmat lisäävät uusia hiuskuvia todella ahkerasti. Varsinkin Kaseyon kuvavirta on ihan mieletöntä värien ilotulitusta. Näiden seuraaminen ei nyt ainakaan helpota tätä karmeaa värjäyskuumetta..

Mikä sitten estää värjäämästä tai teettämästä sitä permanenttia? No, ensinnäkään en haluaisi hiusteni tipahtavan karmeiden vaalennuskäsittelyjen tuhoamina. Ne kun ovat joskus senkin tehneet. Lyhyitä hiuksia en missään nimessä enää haluaisi, kun kerrankin olen saanut hiukset kasvatettua. 

Myös hiusvärien kemiaalikuorma mietityttää ajoittain, samoin allergisoituminen. Ilmeisesti tuota jälkimmäistä ei kuitenkaan ole yhditetty vaalennuksiin tai suoraväreihin. Mutta niitä kemikaaleja on molemmissa. 

Hiusten värjääminen tai ennemminkin se vaalentaminen taas tarkoittaisi, että värjäämisen kierre alkaisi uudelleen. Tumma juurikasvu pitäisi vaalentaa noin kerran kuussa. Aikaisemmin se ei ole oikeastaan ollut ongelma ainakaan itselleni, mutta olisiko se sitä nyt, kun lapsia on kaksi ja tekemistä muutenkin liikaa. Värjääminen, ja varsinkin kirkkaiden suoravärien käyttö olisi jokseenkin täysi vastakohta aikaisemmalle julistukselleni värjäämättömyydestä. Tuolloin perustelin värjäämättömyyttä muun muassa sillä, että isot ja värikkäät tatuoinnit eivät tarvitse seurakseen hullunkurisia hiuksia ja vaatteet on helpointa sovittaa mätsäämään luonnollisen värisiä hiuksia.

Viimeisimpänä, ja ihan varmasti idioottimaisimpana syynä, olen sanonut, että nyt vaan kuuluu näyttää tietynlaiselta. Että ne hiusvärihölmöilyt ja muut ovat enemmän nuorempien heiniä. Itsellä kun on ikää se hurja 32 vuotta. Olen myös ajatellut, että äiti-ihmisen kuontalon nyt kuuluu olla tietynlainen. Käytännöllinen ja hillitty.

Mutta entä jos minä en ole käytännöllinen ja hillitty?

Onnistuuko kukaan muu vääntämään hiusten värjäyksestä näin karsean väittelyn ihan vaan oman päänsä sisällä? Kellään ei oo yhtä vaikeeta ku miulla.

Oh well, Life is too short to have boring hair.

 

Ensi kertaan,

Toodles!

(Kuvat: Pexels)