Jostain on aloitettava

Olen seurannut sivusta erästä erittäin motivoitunutta ihmistä. Hän näyttää selkeästi tietävän mistä pitää ja missä haluaa muutamien vuosien kuluttua olla. Se innostuneisuus jaksaa pysäyttää ja ihmetyttää vielä pitkän ajan jälkeenkin. Toisaalta se pelottaakin. Entä jos innostus lakkaa tai se on ollut turhaa.

Puhun omasta miehestäni. Mies koodaa.
Mies on koulutukseltaan tradenomi, kuten minäkin. Kiinnostuksen todellinen kohde nyt vain sattui löytymään tutkintotodistuksen saannin jälkeen. Jo pitkän aikaa mies on kahlannut läpi kaiken maailman koodikirjoja, artikkeleita ja tehnyt lukemattomia harjoituksia, joista en sivusta katsoessani ymmärrä yhtään mitään. Ymmärrän vain että hän suhtautuu tekemäänsä erittäin intohimoisesti.

Tulin tuumineeksi, että tapasin itsekin suhtautua johonkin samalla tavoin. Aloittaessani artesaanin opinnot, muistan olleeni intoa täynnä. Kerroin kaikille kuinka haluan olla isona vaatesuunnittelija. Ensimmäisen vuoden jälkeen kuulin työttömyysprosentin alallani hipovan 75%:a (tämä siis vuonna 2005), joten odotukset oman uran suhteen vaatetusalalla eivät olleet enää kovinkaan korkealla.

Valmistuttuani lopetin ompelun oikeastaan kokonaan. Olin tottunut hyvään: tehokkaisiin teollisuusompelukoneisiin, suureen työtilaan ja lähes ehtymättömään tarvikevarastoon. Keskityin pääasiassa neulomiseen, koska siihen nyt sattui olemaan tilaa ja neuleen saattoi viedä mukanaan mihin vain.

Jostain syystä keksin eräänä iltana sängyssä maatessani että haluan ryhtyä uudelleen ompelemaan. Koska kaavojen piirtämiseen ei olisi juurikaan tilaa, päätin hankkia kaavat valmiina. Ompelisin jotain pientä joka viikonloppu tai silloin kun aikaa sattuu olemaan.

Kaupassa kaavalehteä valitessani huomasin monen asian muuttuneen. Lehdet olivat pääasiassa neulojille ja virkkaajille. Aikaisempi suosikkilehteni MODA oli lopetettu (tai muutettu kotiliesi-käsityöksi). Myös kangaskaupassa ompelun suosion väheneminen oli helppo huomata. Kankaita ei ole saatavilla oikeastaan muuhun kuin sisustustuotteiden valmistukseen. Vaatekankaat pölyttyvät hyllyissä surkean näköisenä.

Rennon (ja helpon) perusmallin löydettyäni päätin ryhtyä tuumasta toimeen:



Yht'äkkiä muistin miksi oli niin kätevää piirtää YHDET kaavat oman koon mukaan..

Seuraavana aamuna ompelukoneen jalan alta pullahti ensimmäinen ompelus pitkään aikaan. Ja se oli SOPIVA!


Kuten huomaatte, aloitin todellakin simppelistä mallista ja kaavasta. Kangas antaa anteeksi kiemurtelevan tikin, eikä vuorikangasta tai tukikankaita tarvita. Edes napinläpiä ei tähän malliin tehty.

Malli on Ottobren uusimmasta naisten mallistosta ja se täyttää juuri ne vaatimukset joita ensimmäiselle ompelukselle olin mielessäni keksinyt. Se on myös täydellinen laiskan päivän (ja tulevan loman) mekko. JA SIINÄ ON TASKUT!!


Kuten otsikkokin kertoo: jostain on aloitettava. Olkoon tämä alku uudelle (tai vanhalle) harrastukselle, joka toivon mukaan jatkuu kauan. Ehkä koulun päättymisestä on kulunut tarpeeksi aikaa ja ompelu alkaa jälleen tuntua mieleiseltä.

Who knows, stay tuned.

Ensi kertaan,
Toodles!