Kahden illan juttu, eli myssy valepalmikoilla.

Ohuesta, ehkä ylellisestäkin langasta ohuilla puikoilla neulominen on ihan uskomattoman palkitsevaa. Vaan let's face it, joskus tarvitaan paksuilla puikoilla kahdessa (tai vaikka yhdessä) illassa valmistuva välipalaneule. Sellainen neule on esimerkiksi valepalmikoilla koreileva mohairmyssy.

Pari viikkoa sitten löysin viimein kirjahyllyn syövereihin kadottamani neulekirjan. Tarkemmin sanottuna Veera Välimäen Lankaleikin, josta olin suunnitellut neulovani Opettajattaren. Opettajatar neulotaan suurimmillaan 3,5mm puikoilla, joten koossa XL sitä työsarkaa tuppaa olemaan jonkin verran. Lisäksi malli on itselleni täysin uusi, sillä olen aikaisemmin neulonut ylösalaisin pääasiassa raglan-neuleita. Istutettu hiha vaatii jo sen verran keskittymistä, että neule ei valmistukaan ihan vaan "huis ja hais".

Tällä hetkellä Opettajatar ottaa hiukan happea ja neuloja paukuttelee nurjan neulomisesta jumiin naksahtaneita sormiaan. Tähän väliin oli hyvä ottaa pieni välipalaneule, joka muistuttaisi, että joskus ne neuleet valmistuvatkin. Kaikki neuleet eivät ole Iisakin kirkkoja tai Sikstuksen kappeleita (vieläkö joku muistaa miun 9 kuukauden projektin? Niinpä.)

Kaivelin hyvin hilloutuneiden "emmätiiämitänääonmiksmänääostin??"-lankojen koriani ja sieltä kurkki aika herkullisen värinen nyssäkkä vanhaa Novitan Rose mohairia. Muistan joskus haalineeni tätä petroolin sinisenä ja viininpunaisena kun halvalla sain. Tulin vaan haalineeksi ihan liikaa ja nyt ei tiedä mihin ne viimeiset kerät hukuttaisi.

Langan löydyttyä ei ihan kauhean kauaa tarvinnut miettiä että mitä siitä neuloisi. Minulla on nimittäin yksi luotto-ohje johon palaan aina uudelleen ja uudelleen. Se on Sirkku Isopahkalan Rinsessa-pipo, joka löytyy kaapistani vihreänä, sinapinkeltaisena ja turkoosina. Olenpa joskus neulonut sen pinkkinäkin. Aikaisemmin olen aina neulonut tämän ohuilla puikoilla ohuesta langasta ja pujottanut palmikoihin helmiä sekaan, mutta nyt kaivattiin pikaprojektia.

Ohjetta piti siis soveltaa hiukan. Alkuperäisestä poiketen minun piponi speksit näyttävät tältä:

Puikot: 5,0mm pyöröt ja saman koon sukkapuikot

Silmukkamäärä: 100s

Lanka: Novita Rose mohair (Aran)

Muuta: Pipo neulotaan muuten ohjetta noudattaen, mutta kavennukset lopetetaan ohjeen kerroksella 12. Oma versioni on myös hiukan alkuperäistä pidempi.

Rinsessa-setin ohjeessa on myös neuvottu tuo valepalmikon neulominen ja tämä kannattaakin kokeilla, jos haluaa saada helposti palmikkoa muistuttavaa pintaa. Sopii hyvin aloittelijallekin, sillä tässä ei joudu miettimään että mitkä silmukat nyt menevät kenenkin taakse ja mihin sillä palmikkopuikolla pitää sohia.

Tästä tuli oikein kiva välipala. Nyt jaksaa taas neuloa sitä isompaa neuletta. Tosin kohta puikoille siirtyy varmaan eräs huivi, jonka ohje tupsahti sähköpostiini pari viikkoa sitten. Tuosta prójektista kuulettekin lisää toivon mukaan viikon loppupuolella :)

Huomasin  muuten pipoa sovitellessani, että miullahan on  valmiina siihen mätsäävä huivi. Nimittäin tuo sinisävyinen Revontuli. Revontuliakin sattuu löytymään kaapista useampi kappale..

Ja hei, nää asusteet mätsää miun uuteen tukkaankin <3 (Mitäs tykkäätte?)

Oh well.

Ensi kertaan,

Toodles!

Ps. Jos tykkäsit lukemastasi, painathan tuota tekstin alla olevaa pientä tähteä <3