Kimaltavaa tekohengitystä farkuille (Diy)

Jotkut vaatteet ovat vaan rakkaampia kuin toiset. Muistan, kuinka vuosia sitten lempivaatteeni oli iskän 20 vuotta vanhat Adidas verkkarit. Ne olivat siniset, mutta eivät samaa sävyä kuin uudemmat, niissä oli valkoiset raidat ja keltainen kiristysnauha. Ne olivat niin kuluneet, että kaikki kankaan kääntöpuolen nukka oli kulunut jo aikaa sitten pois ja jäljellä oli enää päällimmäinen kangas. Oikeasta kulmasta katsottuna näki selvästi käyttäjän kalsareiden värin. Ne oli korjattu moneen kertaan. Ne olivat muun muassa soutaneet iskän mukana Sulkavalla lukemattomat kerrat. Minulta ne siirtyivät vielä pikkusiskolleni. 

Nyt alkoi mietityttää, että missähän ne tällä hetkellä mahtavat olla. Pääsivätkö ne jo lepäämään, vai vieläkö niitä joku käyttää? Siirtyvätkö ne aikanaan minun lapsilleni?

Nykyisin vaatekaapissani on toinen, jos nyt ei yhtä rakas housupari, niin ainakin muita tämänhetkisiä housujani rakkaampi. Ostin reilu vuosi sitten kirpputorilta hiukan reppanan näköiset tummansiniset boyfriend-malliset farkut, joiden hintalappuun oli kirjoitettu "1,50e". Niissä oli reikiä, joko alkuperäisiä tai käytössä tulleita ja paikoin kangas oli muuttunut ohueksi. Kannoin ne kotiin ja paikkasin kerran. Ajattelin, että kestää minkä kestää. 

Kävi kuitenkin niin, että kerta toisensa jälkeen löydän itseni puhaltamasta uutta elämää noihin farkkuihin. 

Tällä kertaa akuutein hituloituma oli haaroissa (ylläri), sillä housut olivat kuluneet puhki entisen paikan vierestä. Päätin samalla ottaa etupuolen vanhat paikat irti ja laittaa uudet tilalle.

Olin aikaisemmin paikkaillut jokaisen reiän omalla paikallaan, mutta nyt päätin laittaa yhden yhtenäisen kangaspalan koko reikäisen alueen alle. Pientä ennakointia, jos vaikka uusia reikiä alkaisi taas ilmaantua. Tätä varten ratkoin lahkeen sivusauman auki lähes koko matkalta, sillä vaikka housuni eivät ihan kamalan pienet olekaan, on tasoksi purettua housua huomattavasti helpompi käsitellä ompelukoneen kanssa. Oma ompelukoneeni ei edes ole se maailman ketterin ja nimenomaan tasaisten palojen ompelussa leveä työskentelytila on parhaimmillaan. 

Jos purat sauman korjauksen ajaksi, kannattaa purkaa lahkeesta se yksinkertaisempi sauma. Omissa housuissani oli ns. farkkusauma sisälahkeessa ja sen purkaminen on huomattavasti hankalampaa. Koska tällä kertaa tarkoitus oli myös kasata housut takaisin entisenlaisiksi, oli fiksumpi jättää tuo sauma rauhaan. Toisessa saumassa kun oli ainoastaan yksi suora ommel purettavana ja sauman rakenne oli yksinkertainen.

sivusauma purettuna.

Tällä kertaa valitisin paikkakankaaksi jotain, mikä saa sisäisen harakkani hyppimään innosta tasaräpylää: Eurokankaan palalaarista kalastettu joustava paljettikangas herkässä puuterisävyssä. Olin alunperin ostanut kankaan erääseen toiseen projektiin, mutta suunnittelutyrtelön vuoksi mokoma ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Paljettikangas ansaitsi kuitenkin päästä koristamaan lempihousujani.

Leikkasin kankaasta etulahkeen reiät peittävät palat ja neulasin kiinni. Sen jälkeen Singer huristeli paikat paikalleen. Käytän näissä farkuissa yleensä harmaata lankaa, joka mielestäni jää tarpeeksi näkymättömäksi. Jos itse olet paikkaamassa farkkuja ja haluat huomaamattomat tikkaukset, ota housut mukaasi kangaskauppaan ja valitse sopiva lanka kankaaseen verraten. Se sininen ei aina (oikeastaan yleensä) ole paras vaihtoehto. Itselleni langan väri ei ole kauhean nuukaa näissä housuissa ja tällä kertaa mietin hetken, josko olisin ommellut vaaleanpunaisella.

surruuuuur
Blingbling. Harakka kiittää <3
Holey Moley!

Tuo paljettikangas ei nyt tietenkään mikään maailman kestävin materiaali ole, mutta olen varautunut paikkaamaan nämä housut uudelleen kun tarve vaatii. Nyt ne vaativat kimalletta. Takamukseen en paljetteja laittanut, vaan haarat paikkasin ihan suosiolla paksulla farkulla. Tuonnekin meni isompikokoinen paikka ennakoimaan tulevia reikiä.

Korjaamiseen kului lapsen hyssytyksen lomassa alle tunti ja ne päätyivät saman tien jalkaan. Jokseenkin hektinen päivä piti huolen siitä, että mitään hirveän ihmeellistä kuvaussessiota housujen ympärille ei saanut aikaiseksi. Oma kuvakulmani on kuitenkin itselleni mieluisin:

Nyt ovat nämä mammafarkut valmiit tulevaan kesään. Aurinkoisella kadulla paljeteista sinkoili ylenmäärin heijastuksia joka suuntaan ja ne loistivat kilpaa auringon kanssa. 

Eilen aamulla pöksyt sanoivat: "I'm so torn and tired" ja muutoksen jälkeen ne karjuivat "Bitch, I'm fabulous!".

Onnistunut elvytys. Farkut ovat taas hetken aikaa elossa.

Toki farkkujen elinkaaren jatkamiselle on olemassa toinenkin aika painava syy: farkkuparin matka puuvillapellolta asiakkaan vaatekaappiin on pitkä ja melkoisen kuormittava.

"Esimerkiksi ugandalaisesta puuvillasta valmistettujen farkkujen valmistuksessa on tarvittu noin 29 kiloa erilaisia elollisia ja elottomia luonnonvaroja, vettä on kulunut 10 145 litraa ja ilmaa lähes neljä kiloa! Lisäksi housujen tekeminen on aiheuttanut maaperän kulumista, minkä vuoksi puuvillan tuotantoalueella elävien ihmisten on jatkossa vaikeampi viljellä tarpeeksi ruokaa itselleen. Paitsi luonnonvarojen kulutusta ja haitallisia ympäristövaikutuksia, vaatteiden tuotantoon liittyy myös monia sosiaalisia epäkohtia, kuten lapsityövoiman käyttöä ja huonoja työskentelyolosuhteita". (Lähde: Kierrätyskeskus)

Lisäksi farkkujen materiaali on yleensä erittäin kestävää ja kunnolliset farkut hankkiessaan voi tehdä vaatekaappiin hankinnan joka kestää isältä tyttärelle, kuten nuo meidän perheen verkkarit. Paksu puuvilla sopii materiaaliksi myös monenlaisiin muihin projekteihin, joten tärkeintä oikeastaan on, ettei farkkuja viskattaisi liian helposti pois. 

Jos omat farkkusi kaipaavat korjausta, voi tutoriaalia vilkaista muun muassa Strömsöstä. Samalta sivustolta löytyy myös paljon inspiraatiota farkkujen muokkaamiseen muita käyttötarkoituksia varten. Lisää inspiraatiota löytyy runsain mitoin Pinterestistä.

Korjailetko sinä farkkuja tai vanhoja vaatteita?

Ensi kertaan,

Toodles!