Korvapuustipäivän pullat kolmella tavalla

4. Lokakuuta vietetään kansallista korvapuustipäivää. Ilmeisesti Ruotsista peräisin oleva päivä on oivallinen syy upottaa kädet pullataikinaan ja leipaista muutama pellillinen herkullisia puusteja. Meillä perinteisen korvapuustin rinnalle pyöriteltiin kaksi haastajaa. Mikä nousi makuraadin suosikiksi?

Tänään nuorempi lapsi herätti kuuden aikaan. Koska hänen kanssaan oikein olla päästy neuvottelemaan onnistuneesti unien jatkamisesta aikaisemminkaan, päätin että tänä aamuna ei edes yritetä. Vanhemman lapsen vielä kuorsatessa huoneessaan, ryhtyi äiti vaivaamaan pullataikinaa. Onhan tänään sentään puustipäivä.

Tykkään kovasti leipoa pullaa, mutta nykyisin tuntuu että leipomiselle on kovin vähän aikaa. Pulla kun sitoo ainakin vaivaamisen ajaksi molemmat käden kulhoon ja homma menee hiukan turhan hankalaksi kun jalkaan kiinnittyy samaan aikaan lapsi tai parhaimmassa tapauksessa kaksi. Tänä aamuna sain kuitenkin vaivailla taikinan rauhassa, kiitos nuoremman lapsen, jonka sisäinen kello on ehkä hiukan..krhm..talviajassa.

Puustipäivän kunniaksi piti hiukan kikkailla täytteiden kanssa, joten tein kolme eri variaatiota korvapuustista. Yksi niistä ei edes näytä puustilta, mutta on kyllä muuten melko herttainen. 

Makoisiin puustipäivän pulliin tarvitset:

Taikina:

5dl maitoa (teen yleensä veteen, mutta nyt oli ihan liikaa vanhaksi menevää maitoa kaapissa)

2pss kuivahiivaa

2rkl kardemummaa

1tl suolaa

1rkl vaniljasokeria

1,5 - 2dl sokeria

1 kananmuna

n. 12dl vehnäjauhoja

n. 200g sulatettua margariinia

Lämmitä maito kuivahiivalle sopivaksi. Itse lämmitän aina noin 50-asteiseksi. Sekoita maitoon kardemumma, vaniljasokeri, sokeri ja suola. Riko joukkoon kananmuna ja sekoita mukaan kuivahiiva. Yleensä laitan hiivan jauhojen sekaan, mutta tänään kokeilin sekoittaa sen suoraan nesteeseen. Näköjään toimii ihan hyvin niinkin. Sekoita noin puolet jauhoista mukaan samalla sekoittaen. Lisää sulatettu voi ja loput jauhot. Tykkään jättää pullataikinan aika veteläksi, sillä olen huomannyt että löysemmästä taikinasta tulee kuohkeampi pulla kun sitä vaan jaksaa kunnolla vaivata. Pura paineita takinaan niin kauan, että taikina irtoaa kulhon reunoista ja alkaa etäisesti muistuttaa palloa.

mokoma pullistelija!

Jätä taikina rauhassa kohoamaan. Itse tykkään kohottaa taikinan lämpimässä vesihauteessa ja odottelen aina että taikina vähintään tuplaa kokonsa. Välillä sattuu niinkin että unohdan koko taikinan ja palatessani keittiöön, on koko mömmö karannut taikinakulhosta pöydälle ja parhaassa tapauksessa lattialle. Yleensä kai valitetaan että taikina ei kohoa, mutta miulla ongelma tuppaa olemaan päinvastainen.

Tänään tehtiin puusteja kolmella eri täytteellä: Omena, tuorejuusto ja perinteinen kanelisokeri. Omenat olivat V. Järvenpään tilalta Nuijamaalta ja lajike kuului olevan Sandra. Melkoisen mehukas tuttavuus. Tuorejuusto oli uusi tuttavuus juustohyllystä ja se aiheutti lievää kulmien kohoilua, mutta päätin kokeilla. Toisena vaihtoehtona mietin jo lakka-tuorejuustoa, mutta loppupeleissä olen ihan tyytyväinen että tämä lähti mukaan. 

Jaoin pullataikinani suunnilleen kolmeen osaan ja kaikki puustit aloitettiin samasta lähtötilanteesta: ohueksi kaulitusta taikinalevystä. Yritän aina saada tuon levyn mahdollisimman ohueksi, sillä siten puustiin tulee enemmän niitä herkullisia kerroksia ja lopputulos on kuohkea.

Pesin omenat ja koversin omenaporalla siemenkodat pois. Leikkasin omenat kahtia ja kokeilin parilla eri tavalla niiden leikkaamista ruusuihin sopivaksi. Pelkkä veitsellä leikkaaminen tuotti liian paksun siivun, jolloin pullaa ei saanut rullattua. Riivinraudan leikkuuterällä taas tuli aikamoista sotkua. Lopulta päädyin leikkaamaan omenat veitsellä siivuiksi ja lämmitin niitä hetken mikrossa, jolloin siivut muuttuivat pehmeiksi ja helpoiksi käsitellä. 

Taikinalevylle levitin sulatettua voita ja kanelisokeria. 

terälehdet rivissä ennen käärimistä

"Terälehdet" ladoin muutaman sentin levyisen pullasiivun päälle ja käärin kukaseksi. En ollut ihan varma kuinka nämä mahtaisivat pitää muotonsa, joten laitoin ne varmuuden vuoksi muffinssivuokiin ja paistoin vielä muffinssipannussa. Taikinalevystä tuli 8 kukkapuustia, eli hiukan vähemmän kuin muita kohtuu saman kokoisesta levystä tehtyjä.

Ennen uuniin menoa ripottelin päälle vielä kanelisokeria.

Ruusupulla paistui uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Pidä pullia silmällä paiston aikana. Terälehdet palavat melko helposti.

Toinen uusista kokeiluista oli tuorejuustopuusti, johon käytin Crème Bonjourin kardemumma&kaneli-tuorejuustoa. Juusto vaikutti hiukan epäilyttävältä yksikseen maistettuna, sillä odotin kai samanlaista makeutta kuin Violan vadelmatuorejuustosta. Créme Bonjourin puustiohjeessa neuvottiinkin laittamaan täytteeseen juuston lisäksi ruokokidesokeria, joten tein työtä käskettyä. Yhteen isohkoon pullalevyyn kului noin 150g tuorejuustoa ja sokeria laitoin silmämääräisesti.

Tuorejuustoa pullassa?!

Rullasin pullan (sehän rimmaa) tiukalle pötkölle ja leikkasin kolmioiksi. Sen jälkeen nostin kolmiot pystyyn ja painoin kärjen pohjaan, kuten puusteissa yleensäkin. Ennen uunia pullat saivat kananmunahunnun ja hiukan raesokeria kylkeen.

Juustopuusti paistui uunissa hiukan reilun 10 minuuttia 225 asteessa. Levystä tuli 13 puustia.

Viimeisenä (muttei todellakaan vähäsimpänä) valmistuivat ne perinteiset kanelipuustit. Näihin ei kovin kummia tarvittu: voita, sokeria ja kanelia. Ainekset pullalevylle, levy rullalle ja kolmioiksi, kolmiot kärjestä lyttyyn. Ja uuniin. 

Peruspuusti viipyi uunissa reilun 10 minuuttia 225 asteessa. Puusteja tuli 17 kappaletta, koska olin sekoittanut tähän levyyn kahdesta muusta yli jääneet epämääräiset päätypalat. Taisivat olla myös kooltaan vaatimattomampia.

Olipas kivaa pitkästä aikaa paistaa pullaa! Makutestissä tuorejuusto ja peruspuusti ajoivat hiukan tuon omenaruusun ohi, mutta kaikki kolme olivat oikein herkullisia. Omenaruusua voisi kokeilla uudelleen vaikkapa bostonkakkuun nyt kun tuo ruusun tekeminen alkoi sujua. 

Tuorejuuston maku muuttui uunissa jotekin jännän toffeemaiseksi ja sen maku oil yllättävä. En kyllä oikein tiennyt mitä odottaakaan, koska suoraan paketista maku oli aika erikoinen. Eikä välttämättä mitenkään hyvällä tavalla. Mutta onneksi ei tullut heitettyä kirvestä, tai siis tuorejuustoa kaivoon.

Peruspuusti ei paljoa selittelyjä kaipaa. Se on vaan hyvää. Ihan älyttömän hyvää.

Nyt on miulla kahvipaussi. Pullavaa päivää kaikille ja muistakaa syödä vähän pullaa :)

Ensi kertaan,

Toodles!

ps. Jos vesi herahti kielelle niin painathan tuota pientä tähteä tekstin alla <3