Lupa sössiä

Epäonnistumisen pelko on ominaisuus joka liitetään suomalaisiin kerta toisensa jälkeen. Me haaveillaan silleen hiljaa ja omissa oloissamme, mutta ei kerrota kellekään ettei kukaan vaan luulisi että kuvittelemme pystyvämme johonkin. Joskus se epäonnistumisen pelko yltää jopa rakkaisiin harrastuksiin. Mutta kun sille pelolle haistattaa pitkät, syntyy esimerkiksi Sydänkäpy-huivi.

Pari päivää sitten huomasin, että muutamasta seuraamastani neuleryhmästä alkoi kantautua murheellisia viestejä. Jotkut neulojat kokivat olevansa liian vähäpätöisiä esittelemään tekemiään luomuksia ja jotkut kertoivat jopa ettei neulominen houkuta, koska liian hienot kuvat ryhmässä tuottavat ahdistusta. Lankaan ei uskaltanut enää tarttua ollenkaan, koska oma tekeminen koettiin huonoksi.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että jo on tyypeillä murheet.

Mutta sitten seurasi ymmärrys, koska huomaan olevani itse joissain asioissa hyvin samanlainen. Minua, niin kuin montaa muutakin meistä vaivaa epäonnistumisen pelko. Itselleni se iskee muissa jutuissa kuin neulomisessa, koska puikkoihin olen aina tarttunut melko huolettomasti. Mutta kyllä minäkin pelkään. Välillä ihan liikaa.

Suomalaiset ovat neulojina enemmän sellaisia "suoraan ohjeesta"-tyyppisiä, hiukan nuukahkoja käsityöläisiä. Toki langalla ennakkoluulottomasti leikkiviä harrastajiakin on nykyisin ilahduttavan paljon, mutta moni meistä tarvitsee tiukat ohjenuorat ennen lankoihin tarttumista. Moni meistä unohtaa, että lanka on ehkä yksi anteeksiantavimmista materiaaleista. Sen voi purkaa ja neuloa uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Eikä se lanka edes kerro kenellekään jos se on neuloutunut moneen kertaan. Ellet sitten itse halua kertoa. Kertominen tosin olisi ehkä ihan hyvä juttu, koska silloin ei ainakaan tulisi vähätelleeksi työnsä, motivaationsa tai sinnikkyytensä määrää.

Täydellisen epätäydellinen

Miten tämä epäonnistuminen, tyrtelöinti ja uudelleen yrittäminen nyt sitten liittyy tässä postauksessa keikaroivaan huiviin?

No, viikko sitten vanhemman lapsen kauluri oli mystisesti kadonnut päiväkodista ja tuumin sitten, että tätä vartenhan miulla ne puikot on. Neulotaan lapselle huivi kaulaa lämmittämään. Lapsi pääsi itse valitsemaan langat ja toivoi huiviinsa sydämiä. Äiti niitä sitten ryhtyi toteuttamaan.

Mietin jonkinlaiset ohjenuorat päässäni valmiiksi, loin silmukat ja ryhdyin työhön. Jos olisin lannistunut virheistä tai hankaluuksista, tämä olisi jäänyt valmistumatta. En myöskään saman pelon hiljentämänä marssittaisi huivia kaikkien nähtäväksi. 

Mutta siinä se nyt on: Rakkaalle lapselle marraskuun pimeinä iltoina valmistunut kaulahuivi. Lapsen toiveen mukaan. Huivi, joka sai aikaan "OOOOH!"-huokaisun, kun ilmoitin saajalle sen olevan valmis. Se sai huokaisunsa vaikka sen silmukoihin kätkeytyi virheitä.

Hämärissä olosuhteissa otettu kuva siitä, miltä sydämet näyttivät kun huivista oli jäljellä pari viimeistä kerrosta

Lanka oli nimittäin napakan puuvillalangan jälkeen melkoinen kulttuurishokki. Se halkeili ja rimpuili. Huiviosan neuleessa menivät kerrokset sekaisin. Reunasilmukat rehottivat ja huivin päihin tehdyt sydämetkin olivat eriparia pienen ajatusvirheen vuoksi. Viimeinen noista oikeasti hiukan lannisti ja mietin hetken että mitäs tässä nyt tehdään. 

No, ratkaisin ongelmani jakamalla ylläolevan kuvan, siis todisteen tyrtelöinnistäni, 36 000 käyttäjän neuleryhmään ja kysyin neuvoa. Sain vastaukseksi sössitunnustukseeni tsemppausta ja neuvoja, niin kuin neulojilta odottaa saattaa. Otin sakset ja napsautin alkupään hämyisine sydämineen irti. Poimin silmukat ja neuloin pään uudelleen. 

Eli epäonnistuin, yritin uudelleen ja onnistuin. Olisiko huivin voinut jättää sellaiseksi kuin se ennen korjausta oli? Kyllä. Mutta minä en ollut koskaan leikannut neuletta ja nyt siihen tarjoutui hyvä sauma. Tartuin siis tilaisuuteen. Olisiko se voinut epäonnistua? Kyllä. Mutta niin ei käynyt.

Kuinka tällaisen sössimiskammon selättäjän sitten voi neuloa?

No, mie laitan väljät ohjenuorat, niin voit tehdä samanlaisen:

Sydänkäpy-huivi

Tarvikkeet:

2 kerää Novita baby wool -villalankaa

3,0mm pyöröt (ohuemmat kuin vyötteessä, mutta lopputulos on kivan tiivis)

Parsinneula päättelyyn

Ohje:

Luo 25 silmukkaa. Huomaathan, että huivi on melko kapea ja aikuisen kokoon saatat haluta tuplata silmukkamäärän. Neulo ainaoikeaa muutaman kerroksen verran. Itse neuloin 5 krs, mutta ihan oman maun mukaan. Jatkossa neulo aina molemmissa reunoissa kaksi silmukkaa aina oikein. Nosta mielellään kerroksen ensimmäinen silmukka neulomatta niin saat kauniin ja tasaisen reunan.

Neulo pari kerrosta sileää ja aloita sitten neulomaan sydänkuviota. Oman kuvioni lainasin Ulla-neuleen sydänsukista, mutta voit käyttää jotain muutakin jos tiedät paremman ohjeen. Itse tein ensimmäiseen sydämeen kavennukset väärinpäin (kuva tuolla ylempänä), joten kuvio näytti hassulta. Ole siis tarkkana, niin tulee samanlaiset molempiin päihin.

Kuvion jälkeen neulo pari kerrosta sileää.

Seuraavaksi, huivin oikealla puolella nosta reunasilmukka neulomatta, neulo 1o ja neulo 2n 2o 10s verran, seuraava silmukka neulotaan oikein etu- ja takareunastaan (eli yhdestä tulee kaksi) ja neulo kerros loppuun 2n 2o -kuviota. Nyt työssä on 26 silmukkaa.

Jatka eteenpäin neulomalla kahden kerroksen korkuisia 2n2o ruutuja, ja vaihda kahden kerroksen jälkeen nurjien ja oikeiden järjestystä (eli 2o2n). Muista neuloa 2s reuinoissa aina oikeaa.

Neulo ruutukuviota niin kauan kunnes huivi on lähes halutun mittainen. Kavenna ruutukuvion lopussa aikaisemmin luotu 1s keskeltä huivia. Neulo pari kerrosta sileää ja aloita taas sydänkuvio. Tässä päässä huivia sydän neulotaan ylösalaisin.

Neulo pari kerrosta sileää ja perään muutama kerros aina oikeaa. Päättele, höyrytä ja ota käyttöön :)

Huomioithan että tämä "ohje" on yhtä täydellisen epätäydellinen kuin lopputuloskin. Samanlaisen huivin voi varmasti neuloa monella tapaa ja tämä on niistä yksi. Kaikkine inhimillisine virheineen <3

 

Tästä innostuneena otin puikoille myös samaan teemaan sopivan pipon, jossa on samalla tavoin lähinnä nautittu neulomisesta ohjeen tuijottamisen sijaan. Tuotoksen näette varmaan loppuviikosta.

Sillä välin, nautitaan neulomisesta ja kaikista muistakin harrastuksista. Ja muistetaan että "epäonnistuminen" on ihan fine. Itse innostuin niin kovasti, että siirryin langoista hiukan toisenlaisiin materiaaleihin hetken ajaksi:

Vieraalla maalla materiaalin suhteen

Ensi kertaan,

Toodles!

Ps. Jos juttu miellytti niin painathan tuota tähteä tuossa tekstin alla <3 Ja luen mie mielelläni kommenttejakin