Menovinkki sunnuntaille: Linnoituksen Kekri

Kekri, eli perinteinen suomalainen syysjuhla, on täällä taas. Lappeenrannan Linnoituksessa vietetään kekrimarkkinoita tänä viikonloppuna. Kävimme esikoisen kanssa tutustumassa markkinoiden tarjontaan ja nauttimassa hienosta tunnelmasta.

Meillä oltiin tekemässä jo lähtöä esikoisen harrastukseen, kun puhelimeen tärähti muistutusviesti, että harrastus on luonnollisesti peruttu Pyhäinpäivän vuoksi. Arvatkaa vaan että kuka oli tämän unohtanut tarkistaa siitä kauden alussa jaetusta infolappusesta. Jep, vuoden äiti täällä hei. 

Hetki siinä mietittiin, että mitäs nyt tehtäisiin ja muksulla alkoi jo palaa hiukan hiha. Ihan ymmärrettävää, koska hetki sitten oltiin vielä lähdössä harrastuksen pariin ja nyt kalenteri olikin ihan tyhjillään. Onneksi satuin muistamaan, että Facebook oli tarjonnut pari viikkoa sitten tämän viikonlopun menovinkiksi kekrimarkkinoita. Kiskaistiin siinä sitten pikaisesti lämpimät ulkoiluvermeet niskaan ja kipitettiin seuraavaan mahdolliseen bussiin. Bussilla me ajettiin keskustaan ja jatkettiin retkeä kohti satamaa ja linnoitusta.

Kurpitsat tervehtivät linnoitukseen saapuvaa Marjurskan talon ovella

Ai siis mihin me mentiinkään? No Linnoituksen Kekriin.

Kekri on perinteinen syysjuhla, jonka juuret ovat maatalouskulttuurissa. Ennen vanhaan kekrillä juhlistettiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista, nykyisin kekrillä on monia eri muotoja lähiruokamarkkinoista musiikkitapahtumiin. Kekrin pohjimmainen ajatus on kuitenkin edelleen sama: sadon antimista nauttiminen yhdessä yli sukupolvirajojen (Lähde: Talonpoikaiskulttuurisäätiö). Tämän tekee tänä viikonloppuna myös Linnoituksen Kekri, josta löytyy tekemistä ja nähtävää kaiken ikäisille. Linnoituksen Kekri ajoittuu kekriajan loppuun, sillä kekriksi katsotaan Mikkelinpäivän ja Pyhäinpäivän välinen aika.

Linnoituksen Kekri on sadonkorjuujuhla, joka kerää yhteen paikallisia käsityö- ja elintarvikemyyjiä. Tarjolla oli tänäkin vuonna melkoinen kirjo erilaisia käsitöitä kranssista villasukkaan, sekä ruokaa marinoiduista valkosipuleista lammasmakkaraan. Myyjät olivat tuttuun tapaan lähes kaikki saman katon alla vihreässä makasiinissa ja löytyipä sieltä myös Lehmus Roasteryn kahvia tarjoava pieni kahvila. Yleensä tapaan viettää enemmän aikaa käsitöitä tutkiskellen, mutta tällä kertaa mukana ollut lapsi oli asiasta hiukan toista mieltä. Muutaman kuvan ehdin kuitenkin hienoista tuotteista näpätä ja vaihdoin lennossa pari sanaa lankakauppias/käsityöyrittäjä Anne Seppäsen kanssa.

Huhuu! Vihreän makasiinin pöllö.
Bling Bling! huovutettuja tossuja <3
Mustikanvarvuista tehtyjä kransseja

Mihin sillä lapsella niin kiire sitten oli?

No, muksun mieleen mahtui kaksi asiaa: Tiikeri ja lammas. Juujuu, tiikeri.

Lapsille oli nimittäin järjestetty kiitettävän paljon ohjelmaa ja tarjolla oli:

  • Lasten rastirata
  • Kasvomaalausta
  • Pihapelejä
  • VPK:n paloauton esittelyä
  • Lammastila Karhun tallin lampaita

Meidän ipana innostui eniten pihapeleistä ja niissä lapsia neuvoneista tiikeristä, possusta ja leijonasta. Sekosin jossain vaiheessa laskuista, mutta veikkaan lapsen käyneen jututtamassa heitä noin viiteen kertaan. Lapsi nautti peleistä ja viihtyi varmasti paljon pidempään, kuin jos nämä veijarit eivät olisi paikalla olleet. Kolmikko myöntyi vielä lopuksi poseeraamaan potrettiin: 

Äidin suosikki taas majaili kärryssä makasiinin vieressä ja tulin osittain tahtomattani napanneeksi tyypistä kuvan melko läheltä:

Bää!

Lampaita oli lähtenyt markkinoille kaksin kappalein, mutta tämä mustanpuhuva tyyppi tuntui olevan todella kiinnostunut häntä pällistelemään tulleista ihmisistä. Kaveri oli säyseä tapaus ja paikalla olleet omistajat kertoivat kyseisen yksilön tykkäävän vaatimattomasti kaikista. Bää vaan sullekin :)

Kolmantena meidän suosikkilistalla oli VPK:n paloauto, jota pääsi katselemaan ihan joka kantilta. Lapsi käväisi sisälläkin vilkuilemassa varusteita ja ihmettelemässä astetta järeämpiä "turvavöitä". Tulipa hän kokeilleeksi paria kypärääkin ja olisi välttämättä halunnut kotiuttaa yhden niistä. 

Palouton tutkimisen, pihapelien ja lampaiden paijaamisen jälkeen oli aika lähteä istahtamaan hetkeksi kahville. Meidän matkamme kävi Kehruuhuoneelle, koska äiti halusi tuossa vaiheessa lämpimään. Kehruuhuoneella olimme käyneet viimeksi joulumarkkinoiden aikaan ja lapsi kyselikin pihalle päästyämme että missäs se joulupukki oikein on. No, vielä tarvitsee odottaa hetki.

Kehruuhuoneen pihalla odotteli pukin sijaan Kehruutyttö:

Kehruutyttö, Pertti Kuorttinen 2017

Kahvin ja valkosuklaakakun ääressä vierähtikin sitten muutama tovi. Kehruuhuoneella tunnelma oli rauhallinen ja lämmin. Tänä viikonloppuna tuolla järjestetään Sakonat-kansanmusiikkikurssi ja kurssilaiset palailivat lounastauolta juuri meidän ollessamme kahvilla ja mehulla. Lapsi innostuikin musiikista ja jäi kuuntelemaan tuttuja lämmittelylauluja toviksi.

Nam!

Kahvin jälkeen käytiin vielä kertaalleen moikkaamassa leijonaa, possua ja tiikeriä, jonka jälkeen tehtiin pikavisiitti Majurskan taloon. Muksulla on Majurskan talossa suosikkipaikka, johon hän haluaa aina kun talossa tulee käytyä. Nimittäin Tyykin kynttilänurkkaus, jossa roikkuu riveittäin kelluvia kynttilöitä:

Tuliniekan väriloistoa Tyykin kynttilänurkkauksessa

Tovi me vielä kynttilöitä ihasteltiin, kunnes oli aika lähteä odottamaan bussia. Molemmilla oli ollut kivaa ja aika oli kulunut kuin siivillä. Nyt jäädään odottamaan joulumarkkinoita, koska pitäähän se joulupukki nähdä tänäkin vuonna ;)

Kekriin ehdit muuten vielä huomennakin, sillä tapahtuma jatkuu sunnuntaina kello 10-16.

Ensi kertaan,

Toodles!

Ps. Jos tykkäsit lukemastasi, niin painathan tuota alla olevaa pientä tähteä