Miinakenttä olohuoneessa

Eilen heräsin ajatellen että: "JES! Tänään teen sen kauan suunnittelemani muutoksen siihen ihanaan Ivana Helsinki kimonoon ja sitten vielä otan ja postata päräytän sen tuonne blogiin muiden ihmeteltäväksi. Jeah, I've got a plan, folks!"

WROOOOOONG!

Aika pian heräämisen ja aamutoimien jälkeen miehen tokaisu: "Ihan itekkö toi tohon mönki?", herätti huomaamaan, että pirskules, pikkunassikka ryömii. Nopeampaa kuin eilen. Päättäväisemmin kuin eilen. Kauemmas kuin eilen. Sen sisäistettyäni sisälläni heräsi vänrikki Nappula ja haukansilmäni (rillit päässä) skannasivat olohuoneen lattian miltei välittömästi. 

Tuo pieni käsi himoitsee päästä kuopimaan sohvan alta. Milloin sieltä on imuroitu viimeksi? Tykkimies Herraseuralainen tuskin edes tietää, että imuri mahtuu sinne alle. Asia on otettava esille pikimmiten. Ja esille ottamisella tarkoitan, että sieltä on imuroitava.

Mikäs siellä kimmeltää? Palanen kissan kristallihiekkaa. Herkullisen näköinen pieni pimpula. Siellä maton reunassa. Sabotaasia.

Isomman sisaren nukke kello kolmessatoista. Suoraan pikkunassikan reitillä. Näyttää jäävän nyt alle. Jääkin. Saa osakseen kuolaryöpyn ja jää tarmokkaasti ryömivälle lapselle toiseksi. Lisäksi jossain vaanii kasa legoukkoja ja sisaren ihan liian pieniä leluja. Olohuoneen pöydän alimmilla hyllyillä köllöttää kaikenlaista kivaa päälle vedettäväksi.

Imurilla aseistautuneena hyökkäsin olohuoneen karvaisen (ja pullanmuruja sisältävän) maton kimppuun. Kerättiin lelut lojumasta, nuohottiin nurkat, kaiveltiin sohvan aluset. Miten helposti sitä unohtaakin tällaiset asiat parissa vuodessa. Pikkumuksu on ehtiväinen, kun kyky liikkua viimein löytyy. Nyt se löytyi aika yllättäen, reilu kuukausi aikaisemmin kuin isomman sisaren kohdalla. 

Pikainen strategisten vauva-ansojen siivousprojekti kääntyi sitten, ei niin yllättäen, pyykkikasojen selvittelyksi, keittiön nuohoukseksi ja viimeisenä vaatehuoneen siivoukseksi. Koska tottahan se vauva ensimmäisenä menee vaatehuoneeseen. Ja kauhistelee siellä vallitsevaa kaaosta.

Siivoushulinoiden jälkeen kello olikin jo sen verran että Singer ja kimono saivat odottaa parempaa hetkeä. Täyttävän ja ah, niin unettavan parskaali-sitruunapastan jälkeen minä ja pikkuinen painuttiin iltapäikkäreille kylki kyljessä ja herättiin tuntia myöhemmin iltateelle. Siitä jatkettiinkin aika pian yöunille, ihan joka iikka.

Tämän aamun kahvikuppi kuvaa äidin tunteita aika napakasti

Tänä aamuna nukuttiin yllättävän kauan. Herättyään pikkunassikan menohalut ovat olleet samaa luokkaa kuin eilenkin. Vauhti vain kiihtyy ja isosiskon perään on päästävä. Olohuoneenssa aikaisemmin olleelta miinakentältä kuuluu nyt päättäväinen taisteluhuuto: "PärrrrÄÄÄÄÄH!". Toki, tilanne on ohi vain hetkellisesti, sillä pian näitä turvallisuusjuttuja joutuu varmasti syynäämään vielä tarkemmin. Esikoinen ei esimerkiksi koskaan ollut kiinnostunut kirjahyllyn aarteista tai koriste-esineistä, mutta tästä toisesta ei vielä tiedä.

Jos perheessänne ollaan tekemisissä liikkuvan ja ehtivän nassikan kanssa ja turvallisuus mietityttää, kannattaa lukea vaikkapa Tukesin ohjeistus babyproofauksesta kemikaalien yms. suhteen. Oppaaseen on listattu kattavasti kaikki lastenhuoneen valaisimista aina pesuaineisiin. Thl taas opastaa kuinka välttää pikkumuksujen tapaturmat. Itse olen noudattanut neuvolan neuvoa: laskeudu kontillesi ja katso maailmaa hetki vauvan näkövinkkelistä.

Kaikki ovat tyytyväisiä. Paitsi kissa. Liikkuva pikkuväki on hänen mielestään uhka, ei mahdollisuus.

"opetitte sitte tuonkin liikkumaan."

Ehkä tänään kaivan sen ompeluprojektin esille. Tai sitten löydän lisää siivottavaa..

Ensi kertaan,

Toodles!