Paffilaatikon meikkileikki (mukana väliaikahupia)

 Vuokra-asuntomme eteinen on aina näyttänyt lähinnä romuvarastolta kotoisan sisäänkäynnin sijaan. Olemassaolevalle naulakolle ei oikein mitään voi (eikä huvita, kun asunto ei ole oma), eikä samaan tilaan ängetty siivouskomero oikein auta asiaa.

Tilaan oli yritetty tuoda lisää säilytysratkaisuja, mutta edelleen allekirjoittaneen laukkukokoelma virui kodittomana pitkin eteisen lattiaa. Tuumittuani mahdollisuuksiani hetken, päätin hyödyntää makuuhuoneen nurkassa majailleen romulaatikon. Jospa laukut viihtyisivät siinä.

Varastoissa sattui olemaan kasa vanhoja lehtiä, jotka sopivat tarkoitukseen. Muistaakseni nuo lehdet olivat aikanaan löytyneet isän purkaman seinän välistä. Kasassa oli mm. vanhoja Kotiliesiä sekä Omin käsin -lehtiä (sopivat siis teemaan).

Tästä lähdettiin:

Tarvikkeet:
Pahvilaatikko
Vanhoja lehtiä tms.
Liimaa
Sakset



 Simppeli homma: Lehdistä leikataan kasa mieluisia kuvia. Täytteeksi kannattaa leikellä myös tekstiä, jolloin lopputulema ei ole niin tukkoinen. Itse en sen kummemmin sommitellut, vaan liimailin  sen kuuluisan mutu -tuntuman mukaan. Päätin liimailla osan kuvista vinoon, vaikka jälkeenpäin ajatellen sotilaallisen suoraan latominen olisi voinut olla jopa persoonallisempi ratkaisu. 

**
Tässä välissä alkoi tuo väliaikahupi. Koska olin toiminut hetken mielijohteesta, oli keittiössä meneillään monta muutakin asiaa yhtä aikaa. Hellalla kiehui tuttipullovesi ja lapsen porkkanat ja perunat odottivat muussaamista toisessa kattilassa. Lapsi viihdytti itseään sitterissä, ankalleen rähisten.

Hoksaan kesken kaiken katsoa kelloa ja arvaan, että lapsi pillastuu hetkenä minä hyvänsä. Ruoka-aika alkaa olla lähellä. Kaivelen sauvasekoittimen kaapista ja surruuttelen perunaporkkanamössöä hetken. Jokin saa kääntymään lapseen päin: siellä se istuu sitterissään, suupielet alaspäin ja tuijottaa silmät soikeina kädessäni olevaa sauvasekointinta. Sanon, että ei hätää. 

Kestää hetken että saan juuri tekemäni soseen lautaselle ja uudelleen lämpimäksi. Lapsi on siinä vaiheessa jo pillastunut, tosin ruokalapun näkeminen kirvoitti naurut. Mössöä suuhunsa saatuaan lapsi hörähtää iloisesti ja nauraa sitä hampaatonta nauruaan. Hyvää on. 

Syötyään lapsi on väsynyt, muttei halua nukkumaan. Ravataan hetki makuuhuoneen ja keittiön väliä, koska lapsi on oppinut nappaamaan tutin suustaan. Lopulta pinnasängystä kuuluu tasainen tuhina.

(Askartelija on muuten unohtanut ne pullot sinne veteen lillumaan, koska käänsi jossain välissä keittolevyn pois päältä. Tämä kuitenkin huomataan vasta illalla.

Tämän jälkeen askarrellaan laatikko loppuun
**

Lopputulokseen olen tyytyväinen. Kelpaa tarkoitukseensa :)



Projektia voisi vielä viedä pidemmälle ompelemalla sisälle kankaisen pussin, josta voisi sitten vetää reunat laatikon reunojen yli. Tähän sopisi varmasti tumma ruskea tai musta. Mikäli laatikossa säilytettäisiin kenkiä tms. kannattaisi sisus suojata vaikka kontaktimuovilla.
Pinnan voisi myös käsitellä vaikka lakalla, jolloin lopputulos olisi varmasti viimeistellymmän näköinen. 


Väripilkku muuten harmaassa laatikossa


Nämä kaksi rouvaa oli saatava lähekkäin, koska kontrasti oli niin ilmiselvän voimakas. Itse pidän lypsäjästä enemmän, toisen ilme on hiukan turhan ylimielinen.


Jäyhät sotilaat laatikon ylänurkassa olivat lehden mukaan Eero Aarnion suunnittelemia.


Vieläköhän voi tilata?


Suomuja tuulessa?


Laatikko pääsi toimittamaan tehtäväänsä ja nielaisikin sisuksiinsa kaikki eteisessä harhailleet laukut. Projekti oli hauskaa vaihtelua neulomisen rinnalle ja valmistuikin nopeasti (neuletakin neulomisen rinnalle todellakin tervetullutta vaihtelua...)

Jos muuten joku siellä sattuu puuhaamaan tilkkutöitä vanhoista lehdistä, niin suosittelen leikkaamaan kaikki käyttöön tulevat lehdet kerralla ja sekoittamaan kuvat iloiseksi sekamelskaksi. Huomasin leikellessäni, että paperi tottakai kellastuu ajan  mittaan, ja eri vuosikymmenillä painetut lehdet ovat hyvinkin selkeästi erisävyisiä. Itselle oli käydä niin, että yksi laatikon sivuista uhkasi muuttua täysin eri sävyiseksi muihin verrattunua. Onneksi näissä hommissa tuollainen on helppo korjata, koska vahingon voi aina peittää uudella kerroksella paperia :)



***

Note to self: Ensi kerralla kannattaa etsiä se liima ENNEN kuin aloitat. Koko asunnon myllääminen siinä vaiheessa kun tarvikkeet on levitelty pitkin keittiön lattiaa, saattaa aiheuttaa verenpaineen nousua. Ja tämän kun oli tarkoitus kuitenkin olla rentouttava juttu.