Raiders of the lost ark, eli mitä löytyy kirppiskissan vaatekaapista?

Kuten jo lastenvaatepostauksessa hiukan kerroinkin, oman vaatekaapini sisältö koostuu pääasiassa kierrätetyistä vaatteista. Muutamia uutena ostettuja jegginssejä ja hennesin trikoopaitoja lukuunottamatta, ostan todella harvoin uutena mitään muuta kuin alusvaatteita. Eteisestä löytyy 3 uutena ostettua takkia ja kahdet kengät. Kaikki muu on kulkeutunut käyttööni jonkun toisen vaatekaapin kautta.

Alunperin kierrätettyjen vaatteiden hankkiminen alkoi siitä, jo yläasteella pidin kovasti vaatteista ja erilaisista tyyleistä, mutta minulla ei olisi koskaan ollut varaa kaikkiin niihin kauniisiin vaatteisiin, joita halusin. Siispä suuntasin kirppiksille. Osittain kirppisintoilu tuolloin johtui myös valloillaan olleesta hippikaudesta, johon kuuluivat muun muassa vanhat nahkatakit. Tätä seurasi sitten lukiossa goottikausi, johon vaatteet löytyivät kirppikseltä halvemmalla.

Noista ajoista on nyt kulunut 15 vuotta, mutta kirppiksille palaan edelleen. En oikeastaan tiedä tarkalleen paljonko vaatteet ihan tavallisissa kaupoissa maksavat. Niissä käyminen on jotenkin tylsää, koska tietyn ketjun kaupasta löytää usean vain tiettyjä merkkejä ja osa kaupoista on myös muodostanut koko tuotevalikkoimansa tietyn tyylin ympärille. Kirpputorilla taas voi tulla vastaan melkein mitä vain. Hyvänä päivänä kirpputori voi olla melkoinen aarreaitta, josta poistuttuaan sitä vannoo että "never again", kunnes sama toistuu..

iskemättömät niittiloaferit ja neonkeltaiset ballerinat (yhteensä 3e) sandaalit kesää odottamaan siskon hulvattomaan nauruun siivittänyt villi kortti Pikku Myyn kengät parilla eurolla hiukan kärsineet Converset pelastusoperaation jälkeen

Itselleni ostan pääasiassa vaatteita, asusteita, koruja sekä kenkiä. Joskus mukaan tarttuu jotain hassuja villejä kortteja, kuten hirveää älämölöä pitävät, vihreät Hulk-hanskat tai Newtonin kehto. Teen yleensä joka käynnillä jotain löytöjä, mutta tiedän että tässä auttaa se, kun oma tyyli ei ole kiveen kaiverrettu ja vaatetta on mahdollisesti halukas muokkaamaan, korjaamaan tai siistimään.

Pyrin yleensä hankkimaan ehjiä. puhtaita ja sopivia vaatteita ja kenkiä (laukut mahtuu aina), jolloin niille joutuu tekemään mahdollisimman vähän muutoksia. Tähän huomattavan poikkeuksen tekevät Converset, sillä vielä ei ole tullut vastaan niin huonokuntoisia tennareita ettenkö olisi niitä kotiin kantanut. Pääasia että pohja on ollut ehjä, ja kankaat siellä missä niiden kuuluu olla. Jos sitten tulen kiikuttaneeksi kotiin vaikkapa nyt parin niitä orpoja tennareita, on syynä se, että tiedän voivani puhdistaa tai korjata ne. Kengät voi todella useassa tapauksessa pestä koneessa, ihmesieni puhdistaa tahrat pohjista ja kumiosista ja surullisen sameat keinonahkakengät saa tekohengitettyä kiillottamalla. Vaatteisiin auttaa usein tahranpoistoaine (kannattaa kuitenkin suhtautua viattomankin näköisiin tahroihin tietyin varauksin), vaikka harvemmin likaisia vaatteita tulee hankittua ja suurin osa materiaaleista kestää 60-95 asteen vesipesun, vaikka pesulapussa lukisi 40. Toki tässä kannattaa toimia niin kuin oma tuntuma sanoo, omani käskee ottaa riskejä. Hiukan ummehtuneen hajun taas taltuttaa etikka. Kuluneiden korujen tai rispaantuneiden laukkujen ostolle en ole vielä hyvää syytä löytynyt. Hilseilevä keinonahka ei näytä kauhean kivalta kenenkään käsikoukussa. Ja muutenkin, kirpputoreilla on valikoimaa sen verran paljon, että siihen kierrätysastiaan kuuluvaan, huonokuntoiseen, 100% polyuretaania olevaan jätesäkin näköiseen laukkuun ei tarvitse tyytyä.

Ansiokas määrä adoptoituja laukkuparkoja

Minulle kirppikset mahdollistavat tänäkin päivänä monipuolisen ja rönsyilevää tyyliäni kuvaavan vaatekaapin. Kirpputorilöydöt myös madaltavat kynnystä kokeilla joitain uusia, ehkä hiukan hullujakin juttuja, kuten vaikkapa nuden värisiä kiilakorkotennareita tai niittikuorrutettuja loafereita. Puhumattakaan sydämen muotoisesta käsilaukusta tai pliseeratusta midi-mittaisesta kesähameesta.

Olen kokeillut joskus kasata itselleni ns. capsule wardrobea, mutta totesin hyvin nopeasti ettei se todellakaan ole minua varten. Näin vaatekaappini hyvin tylsänä, vaikka valinnanvaraa oli ja yhdistelymahdollisuuksia riitti. Ne villit kortit loistivat poissaoloaan. Tuon kokeilun jälkeen hyväksyin, että tykkään omistaa runsaasti vaatteita ja kirpputorit sallivat minun tehdä sen maltillista budjettia noudatten ja ehkä hiukan keveämmin mielin noin niinkuin maapallon näkökulmasta. Ainakin haluaisin ajatella, että vaatteen elinkaarta pidentämällä vaikutan omalta osaltani syntyvän tekstiilijätteen määrään.

baseball-collaritakki (ilmainen) villi kimono (pari euroa) nahkahihainen neule (ilmainen) kauan himoittu Mungolifesta tuttu siipineule Bershkan neulekimono

Tänä päivänä vaatekaappini sisältää vähän kaikenlaista, mutta omaa tyyliäni noudattava punainen lanka on nähtävissä. Suosin harmaata ja simppeleitä yksityiskohtia. Vierastan hiukan tyttömäisyyttä, mutta joihinkin vaatteisiin sallin sen livahtaa. Niitit ovat edelleen lähellä sydäntä, samoin väljät ja revityt farkut. Toisaalta en tiedä luovunko pillifarkuistani enää koskaan. Rakkauteni Converseihin ei jää kellekään vaatekaappini kurkkaavalle epäselväksi, mutta samalla hyllyllä majailee pari viidellä eurolla pelastettuja glitterikuorrutteisia Tomseja ja rouheat niittibootsit. Leopardikorkokengät ovat aarre, jonka ihanuutta ei viitsisi myöntää ääneen.

Rakkaus Converseihin saa muun muassa viettämään pari iltaa ommellen helmiä kaltoin kohdeltuihin kenkäparkoihin

Toki, kirpputorilta tietyn vaatteen etsiminen vie mahdollisesti enemmän aikaa, kuin vaateliikkeessä käyminen. Koskaan ei tiedä mitä vastaan tulee ja se voi olla välillä hiukan ärsyttävääkin. Vuosien mittaan siihen on kuitenkin tottunut ja osittain tästäkin syystä saatan käydä kirppiksellä kerran viikossa, jos ehdin. Suurin syy on kuitenkin se, että pidän kovasti hyvän kirpputorin tunnelmasta ja kadotettujen aarteiden etsinnästä. Ajatus upean ja persoonallisen vaatteen löytämisestä on kutkuttava ja kirppikset harvoin tuottavat pettymystä. Tai eivät ne ainakaan montaa kertaa putkeen sitä tee. Onnistuneen kirppistelyn jälkeen olo on kuin Indiana Jonesilla aarteenetsinnän päätteeksi, eikä luottokorttejakaan tarvitse laittaa pakastimeen jäähtymään.

Käytettyjen vaatteiden hankkiminen ja käyttäminen on minulle tapa, josta tuskin koskaan luovun. Ajatus, jonka mukaan kirppikset olisivat ällöttäviä ja sieltä ostettavat vaatteet epäsiistejä lumppuja, on minulle vieras. Tai sitten kukaan ei tähän mennessä ole tohtinut kertoa, että näytän kassialmalta ;)

Tuleeko kirppiksillä käytyä? Mitä sieltä viimeksi hankit?

Ensi kertaan,

Toodles!

ps. Ajattelin palata tähän aiheeseen uudelleen myöhemmin, jolloin tekisin vähän vinkkilistaa onnistuineisiin kirppislöytöihin. Stay tuned!