Raskauskilot. Kuuluvatko ne kaikille?

"Jäihän sinulle näköjään noita raskauskiloja. No, pääset varmaan niistä eroon kun pääset jumpalle", kommentoitiin eräälle alle kuukausi synnytyksen jälkeen. 

"Jäikös siulle niitä kiloja tästä raskaudesta?", kuului semi-hyväntahtoinen kysymys kaksi viikkoa oman vauvani syntymän jälkeen. 

"Ei kyllä voi mennä vannomaan että jäikö tonne vielä yksi", kommentoitiin kolmatta.

Ensimmäinen reaktio noihin kysymyksiin oli: "You've gotta be kidding me?". Omalla kohdallani tuossa vaiheessa kiinnosti enemmän se, kuinka pystyisin istumaan kivutta keittiöjakkaralla, kuin se, montako kiloa raskaudesta jäi. Maidontuotannon käynnistyminen oli läheisempi aihe, kuin puolitutun kanssa omista vatsamakkaroista puhuminen. Ottaen huomioon raskauden jälkeisen hormonimyrskyn, olivat kaikki kolme yllä esitettyä kommenttia ärsyttäviä kuin jälkisupistus ja jossainmäärin loukkaavia. Ne olisivat olleet sitä muutenkin, mutta nyt ne tuntuivat vielä raskaammilta. Aiheutuivatko ne tietämättömyydestä ja kykenemättömyydestä nähdä mitä toisen päässä liikkuu? Kyllä tai ehkä. Olivatko nuo kysymykset ja kommentit tarpeellisia tai rakentavia? Eivät todellakaan.

Kuinka kauan raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen sitten kestää? No, joku kertoo jättäneensä kaikki kilot synnytyssaliin, toinen saattaa vaappua kotiin ihan saman painon kera kuin sairaalaan mennessään. Omalla kohdallani molemmat raskaudet lisäsivät massaani noin 15 kiloa. Esikoisen kohdalla painoin viikko synnytyksen jälkeen 3 kiloa vähemmän kuin sairaalaan mennessäni, toisen lapsen kohdalla painoa karisi suoraan synnytyksen jälkeen 6 kiloa. Ne loput ovat sitten jääneet ihan itse hikoiltaviksi. Toisesta lapsesta jääneet kilot ovat edelleen work in progress ja esikoisen kilot lähtivät noin yhdeksässä kuukaudessa. Vanha sääntö taitaa sanoa, että raskaudesta palautuminen veisi saman verran aikaa, kuin sen lapsen kantaminenkin. Tietenkin tämä on yksilöllistä.

Miksi niin moni sitten kummastelee synnyttäneen hyllyvää vatsaa ja pulleaa takamusta? No, tämä nyt on ihan vaan veikkaus, mutta luulen, että kuvitelmaamme palautumisesta muokkaavat mm. julkisuudesta saamamme mallit. Personal trainerin kuosiin piiskaama näyttelijä tai jo raskausaikana hoikassa kunnossa ollut ihminen näyttäytyvät meille helposti ainoana todellisuutena. Muutama vuosi sitten Cambridgen herttuatar Catherinea ylistettiin rohkeaksi, koska hän astui julkisuuteen selkeästi pömpöttävän post partum vatsansa kanssa vuorokausi synnytyksen jälkeen. Allekirjoittanut oli hyvillään siitä, että herttuatar teki näin, mutta samalla kummastelin, että kuinka tällainen pääsi ylittämään uutiskynnyksen. Ja onhan se niinkin, että osa "ihan tavallisista" ihmisistä palautuu synnytyksestä ennätysvauhtia. Osa omasta mielestään jopa liian nopeasti. Kuitenkin, tuntuu että juuri nämä hattaravatsat, arpiset rinnat ja hyllyvät allit on yleisesti haluttu nähdä jotenkin vähemmistönä ja poikkeamana, vaikka verkkaisemmin synnytyksestä palautuvia äitejä on varmasti paljon. Ehkä jopa saman verran kuin niitä pikapalautujia.

Onko niistä raskauskiloista sitten sopivaa huomautella? Tähän ei kauhean pitkää vastausta tarvita. Lyhyt ja ytimekäs "EI" pitäisi riittää. Ei tämä poikkea millään tavalla muustakaan painon kommentoinnista. Lihava tietää olevansa lihava (who knew?) ilman, että ilmoitat hänelle asiasta. Myös synnyttänyt nainen osaa lukea numerot vaakansa näytöltä. Vain harvoissa tapauksissa jälkeisten mukana valahtavat ulos myös aivot, joten naisella on harvoin ongelmaa käsittää omaa fyysistä tilaansa. Niin kuin muissakin tapauksissa, painosta kommentointi voi aiheuttaa haittaa, jota kommentoija ei edes ymmärrä. Esimerkiksi omalla kohdallani paino on ollut kipupisteenäni 7-vuotiaasta saakka ja aiheuttanut teini-iässä syömishäiriön ja sittemmin kaikenlaisiin ihmedieetteihin turvautumista. Vasta muutama vuosi sitten ymmärsin, että oikotietä onneen ei ole ja itseni hyväksymisen eteen ponnistelen ajoittain edelleen. Molempien raskauksien jälkeen, olen kaikkista vanhoista ja myrkyllisistä ajatusmalleistani huolimatta ollut tyytyväinen siihen kroppaan, joka minua on peilissä tervehtinyt. Joka tapauksessa, raskauskiloista tiedustelu ja dieettivalmisteiden tarjoaminen piakoin synnytyksen jälkeen aiheutti jopa minussa välittömän "leuat rintaan"-fiiliksen.

Kannattako sitä palautumista kiirehtiä? No, "kiirehtiä" on taas käsite, joka vaihtelee yksilöllisesti. Itselläni toimii parhaiten tuo "hitaasti hyvä tulee" ja tiukat ruokavaliot olen jättänyt jo aikoja sitten, koska yleensä niistä on aiheutunut vain jäätävä ummetus. Toisille ruokavaliot taas sopivat. Liikunnan suhteen oman kropan hauraus yllätti toisen synnytyksen jälkeen. Lähdin aika nopeasti lenkille, mutta vielä kaksi kuukautta synnytyksestä, päädyin ihmettelemään vuotavia limakalvoja jokaisen pidemmän rypistyksen jälkeen. Myös aika matalalle sukeltanut hemoglobiini hidasti tahtia. Tämänkin suhteen piti siis kuunnella enemmän itseään, kuin muiden kommentteja. Siinä missä toinen kykenee lähtemään salille heti jälkitarkastuksen jälkeen, toinen kärvistelee vatsakramppien kanssa käytyään kevyeksi luulemallaan vaunulenkillä.

Pitäisikö äitien vain jättää kommentit omaan arvoonsa ja ajatella, että toinen kommentoi noin vain hyväntahtoisuuttaan? Aika paljon vaadittu. Mielestäni se painon kommentoiti ei edelleenkään kuulu hyviin käytöstapoihin, eikä tuolla tavalla aloittamalla voi odottaa saavansa aikaan hedelmällistä keskustelua. 

Mitä tulee minuun itseeni, olen aika hyvin kartalla sen suhteen minkä kokoinen ja näköinen olen. Mutta jos jotain olen vuosien aikana pakkotoiston myötä oppinut, on että elämä on liian lyhyt vatsamakkaroiden puristeluun ja omalle peilikuvalle irvistelyyn. Sen kun muistaa, saattaa jopa kuin varkain alkaa pitämään itseään kauniina, jopa niiden raskauskilojen kanssa (kerrassaan uskomatonta..). Ja sitten kun tulee päivä, jolloin kroppapositiivisuus on kadoksissa, kannattaa katsoa peiliin jonkun toisen silmin. Tai toisen ihmisen kameran linssin läpi. Minut pääsivät ystäväni nappaamat kuvat viime viikonlopulta yllättämään. Nimittäin positiivisesti. 

Mitä mieltä sinä olet aiheesta? 

Tuoreimmat kuvat minusta. Kiloja on, mutta oma lapsi sylissä ne eivät paljoa kiinnostaneet.

Btw. Jos kaipaat kauniita, mutta totuudenmukaisia kuvia ja kertomuksia siitä miltä äidit voivat näyttää, käy vilkaisemassa vaikkapa The Honest Body Project Instagramissa tai The Shape of a Mother Facebookissa <3

Ensi kertaan,

Toodles!