Rumat ne vaatteilla koreilee. Ajatuksia vaatehuoneen lattialta.

Kuinka paljon vaatteita tarvitaan viikonloppulomalle?
Kuinka monta vaatetta tarvitaan toimivan puvuston rakentamiseen?
Miksi täyteen sullotussa vaatekaapissa ei ole koskaan mitään päällepantavaa?

Erityisesti tuota viimeistä kysymystä tulee tuumittua oman vaatehuoneen ovella lähes päivittäin. Ensimmäistä kysymystä tuumailee puoliso sillon kun on aika pakata auto matkaa varten.

Susie Fauxin mukaan nainen tarvitsee 17 tavaraa vaatekaappiinsa. Tämä maaginen luku sisältää siis myös asusteet. Itselläni on pelkästään kenkiä yli 17 paria. Gok Wan vannoo stailausfilosofiassaan Fauxin tavoin "less is more" -mantraan. Gokin luku on hiukan joustavampi, 24. Omasta vaatekaapistani löytyy luultavasti tuo määrä käsilaukkuja.





Missä mentiin vikaan?

Pukeutumisen historiassa naiset ovat usein olleet niitä harmaita varpusia, jotka eivät juurikaan näy tai kuulu. Monena aikakautena mies on ollut se riikinkukkoa muistuttava keikari, jonka vaatekaappi saisi Carrie Bradshawn punastumaan. Sama pätee eläimiin. Kuinka moni on katsellut Von Wrightin Taistelevat metsot -taulua huomaamatta metsän laidassa seisoskelevaa koppeloa? Entä miltä näyttää riikinkukkonaaras?

Onko vaatekaappini katastrofaalinen tilanne tulosta vuosisatojen harmaudesta ja pidättyvyydestä? Onko shoppailukrapulani evoluution tulos?


Ehkä.

Omalla kohdallani tilanne on hiukan ongelmallinen. Koko artesaanikoulutuksen ajan uskottelin itselleni, että vaatekaapin kokoamisessa tulee luottaa kotimaiseen käsityöhön, laatuun ja monikäyttöisiin materiaaleihin. Vähemmän on enemmän.

(Toki tuollainen ajatus on kaunis. Katugallupissa jokainen meistä varmasti vastaisi noin. Samoin kuin jokainen meistä sanoisi ostavansa ainoastaan luomuruokaa ja noudattavansa terveellistä ruokavaliota. Silti kotimaiset vaatevalmistajat tuntuvat olevan katoava luonnonvara ja suihimme katoaa vuosittain noin 13 kiloa karkkia, jonka huuhdomme alas reilulla 84 litralla alkoholijuomia.)

Jaksoin noudattaa tuota ajatusta pukeutumisessa jonkin aikaa, kunnes huomasin pukeutumiseni olevan todella tylsää. Luonteelleni ei todellakaan sovi yhden farkkuparin ja mittojeni mukaan räätälöidyn jakun vaatekaappi. Tämä taas johtuu siitä, että vaatteet ovat osa persoonaani. Persoonani taas ei ole sieltä tasaisimmasta päästä. Vähemmän syvällisesti lähestyen voin todeta että kyse on myös siitä, että vaatteilla on mukavaa leikkiä.



Kuinka olen ratkaissut pukeutumisongelmani?

Omalla kohdallani lievitän narisevaa omaatuntoani sillä, että tursuavasta vaatekaapistani suurin osa on kierrätettyjä vaatteita ja asusteita. Tämä helpottaa oloa myös silloin, kun vaatekaapista on aika siivota käyttämättä jääneet vaatteet pois. Edullisesti hankitusta on helpompi luopua ja parhaassa tapauksessa vaate siirtyy vielä seuraavalle käyttäjälle.

Ajoittain perkaan vaatekaappini lähes tyhjilleen ja myyn vähälle käytölle jääneet vaatteet pois. Vaatekaapin detox -kuuri selkiyttää ajatuksia pukeutumisen suhteen ja antaa uutta suuntaa omalle tyylille. Koskaan en kuitenkaan ole jaksanut kauaa katsella vaatekaapin puolityhjiä hyllyjä. Kaksi kenkäparia ei jaksa inspiroida kauaa.

Pelastaako ostokäyttäytymiseni suomalaisen vaateteollisuuden?
No ei. Ei ainakaan tällä hetkellä, mutta ehkä vielä jonain päivänä.

Tuleeko vaatekaappini vielä joskus sisältämään 24 vaatekappaletta (tai peräti 17)?
Luultavasti ei.
Jotkut meistä ovat syntyneet riikinkukoiksi ja keikareiksi, jotka näkevät vaatteet harrastuksena ja jotka huokaisevat tyytyväisenä täyden vaatekaappinsa ovella. More is more.

Millaisia ajatuksia vaatekaappisi herättää?