Uusi vuosi, uusi minä?

Vuoden vaihtuminen tarkoittaa monelle meistä jollain tapaa puhtaalta pöydältä aloittamista. Joku aloittaa kunnianhimoisen kuntokuurin ensimmäinen tammikuuta ja toinen lupaa lukea vähintään yhden kirjan joka viikko. Pitäväkö lupaukset ja mitä kannattaa luvata?

Otsikossa mainittu "Uusi vuosi, uusi minä"-mantra on vilahdellut lehtien otsikoissa ja sosiaalisessa mediassa tiuhaan tahtiin parin viime päivän ajan. Moni tuntuu olevan innoissaan vuoden päättymisestä ja hehkuttaa, että vuosi 2019 on nyt sitten THE vuosi, jolloin ollaan vapaita ankeasta parisuhteesta ja jolloin viimein mahdutaan niihin viimeksi lukiossa jalkaan mahtuneisiin farkkuihin. Ilma on vuoden vaihtuessa sakeanaan lupauksia, joiden jokainen (ainakin sillä hetkellä) toivoo kestävän loppuelämän.

Ehkä vielä lupausten tekemistäkin yleisempää ja seksikkäämpää on ilmoittaa napakasti, ettei lupauksia tehdä ollenkaan. "Tällä kaavalla ollaan menty jo vuosia ja hyvin on pärjätty"- tai "Lupaukset eivät kestä kuitenkaan"-tyyppiset perustelut ovat näissä tapauksissa yleisiä. Lupausten tekeminen on kai vähän junttia eikä ollenkaan hip. Vai onko kyse siitä että epäonnistumisen pelossa ei viitsitä sanoa ääneen niitä omia toiveita. Että jos joku sitten vaatiikin vuoden päästä tilille niistä epäonnistuneista lupauksista (koska todella usein niin käy..) ja joutuu selittämään miksi tänäkään vuonna ei päästy asetettuihin tavoitteisiin

Itsekin olen monena vuonna joko únohtanut tehdä lupauksia uudeksi vuodeksi tai ilmoittanut että en lupaa mitään. Tai sitten olen luvannut aloittaa sen maitorahkakuurin heti tammikuussa ja jatkaa samaa rataa aina seuraavaan joulukuuhun saakka. 

Tänä vuonna huomasin ihan oikeasti miettiväni että mihin suuntaan vuodenvaihteen jälkeen aion jatkaa. Asian pohdiskelu tuntui jotenkin luontevammalta kuin ennen, sillä tuntui että tänä vuonna oltiin jonkin uuden edessä. Hiukan puolen yön jälkeen tänä aamuna naksahti kellon viisari kohtaan, jossa oli kulunut tasan vuosi suruviestistä joka kulki mukana koko viime vuoden. Koska monet olivat sanoneet surun helpottavan siinä kohtaa kun vuosi tulee täyteen, olivat tunnelmat eilen illalla hermostuneen odottavat. Toisaalta surulliset muistotkin humisivat mielessä. Tuntui jotenkin luontevalta miettiä jatkoa ja tehdä edes jonkinasteisia lupauksia.

Lupasinko aloittaa sen kuntokuurin tai alkaa viimeinkin lukemaan enemmän? No varmaan jo jokainen arvaakin vastauksen. EN. Ei noissakaan lupauksissa mitään vikaa olisi ollut, sillä tuskin terveellisemmistä elämäntavoista haittaa olisi ja lukeminenkin on hieno harrastus. Tällä hetkellä lupaukset vain sattuivat olemaan hieman toisenlaisia. 

Tänä vuonna lupasin itselleni että olisin hiukan myötätuntoisempi itseäni kohtaan ja yrittäisin luopua pelosta joka istui hartialla koko viime vuoden. Tavoitteena on kaiken kaikkiaan rennomman ja rauhallisemman olotilan saavuttaminen. Etten enää puhelimen soidessa olettaisi että jotain pahaa on sattunut ja malttaisin lähteä lasten kanssa mäenlaskuun vaikka tiskit ovatkin tiskaamatta. Tällaiset lupaukset saattavat kuulostaa epämääräisiltä ja tarpeettomilta, mutta kokonaisen vuoden ajan kestänyt muutoksesta toiseen juokseminen saa toivomaan että elämä rauhoittuisi viimein ja saisi nauttia edes hetken ihan tavallisista asioista. Uskon vakaasti että nämä lupaukset kantavat hedelmää.

Oma mielipiteeni on että lupauksia kannattaa tehdä. Ei niitä välttämättä tarvitse kaikille kertoa, mutta vuoden vaihtumisen aika on hyvä kohta pysähtyä miettimään mitä toivoo tulevaisuudelta. Joskus toiveiden ääneen sanominen tai edes jotenkin julkaiseminen tekee niistä konkreettisempia ja silloin ne eivät enää olekaan pelkkiä toiveita. Silloin niillä on myös suurempi todennäköisyys käydä toteen. 

Tarkoittaako uusi vuosi uutta minää? No ei täällä ainakaan. Mutta rauhallisempaa minää etsitään innolla sieltä piilosta minne se viime vuonna kaivautui pakoon. En usko että edellenkään maltan istua aloillani tutkimassa lumihiutaleiden hiuksenhienoja eroja, mutta veikkaan tuijottavani lumisadetta rauhallisemmin mielin.

Tehkää lupauksia. Uskaltautukaa kertomaan ne edes itsellenne.

Parempaa uutta vuotta!

Ensi kertaan!

Love, 

Juttis