Vanhoissa jäljissä

Mietin muutama päivä sitten tätä hiuskriisiäni ja ..no kriisihän on päällä edelleen. Se järkyttävä himo vaaleisiin hiuksiin on muuttunut koko ajan voimakkaammaksi ja on todella vaikeaa olla juoksematta kauppaan ja roiskia päähän edes jokin vaalennusainetta muistuttavan väripaketin sisältö. Saatan kohta alkaa hieromaan epätoivoissani sitruunaa näihin.

Sitten tuli mieleeni, että tehdäkseni päätöksen, voisin ihan hyvin vilkuilla vanhoja hiustyylejäni. Todistusaineistoahan on vaikka millä mitalla, kiitos digikameroiden ja kännyköiden. Itse asiassa joidekin tyylien olisi toivonut katoavan jonnekin muistojen syövereihin ilman ikuistamista. Värejä on ollut jos jonkinlaisia: violettia, punaista, pinkkiä, blondia, blondia, keltaista blondia, ruskeaa, mustaa, sanoinko jo blondia(?), oranssia..

Koska tarkoituksena ei ole toistaa ihan niitä kaameimpia 17-vuotiaan värjärin ylilyöntejä, aloitin kuvien selaamisen vuodesta 2009. Tuolloin hiukseni käväisivät lyhimmillään ikinä ja tuosta eteenpäin hiukset ovat suurimman osan ajasta mielestäni näyttäneet sellaisilta että ulos kehtaa lähteä vetämättä pussia päähän.

Kuvat eivät ole missään aikajärjestyksessä, vaan niputin samanlaiset sävyt yhteen. Toki, tarkkasilmäinen saattaa selvittää kuvien ajankohdat tarkistamatta vuosia kuvien alta. Täähän onkin oiva seurapeli sunnuntaiksi: arvaa hiuskuvien oikea järjestys! :D

Ensin ne vaaleammat sävyt, koska niitähän tässä himoitaan:

2009 2012 2012 2014 2014 2014

Ok, vaalea näyttää osuvan aina melkein noihin lyhyisiin hiuksiin. Näitä katsoessa alkaa itse asiassa tulla ikävä noita alarivin duggadödderöitä, mutta jospa pitäisin mielessäni että se tukka näytti tuolta ainoastaan vääntämisen ja kääntämisen jälkeen. Tosin sivusiiliä olen ajoittain miettinyt. Vaan onko se jo ihan out? Mistä näitä tietää? Noihin tummempiin vaaleisiin pääsi muistaakseni aika helposti, vaan kylmät sävyt joivatkin sitten aika paljon hopeashampoota ja kaiken maailman maskeja.  Kuvien perkaaminen ei nyt ainakaan auttanut tähän blondivimmaan.

2015 2015 2016 2010

Sitten se toinen ääripää: mustat. En nyt edes tiedä miksi listasin nämä, koska musta on selvästi ulkona tästä valinnasta jo muutenkin. Ihan liian tumma. Tosin, nuo ensimmäisen kuvan pidennykset olivat kivat. Muuten noista tulee mieleen se 17-vuotiaan hippigoottiminkälie angsti. Ei kiitos. Harmi vaan, että musta nimenomaan pysyy haalistumattomana parhaiten. Se pysyy itse asiassa liiankin hyvin. 

Next!

2012 2012 2015 Nykyhetki

Ruskean eri sävyjä löytyi muutama. Yleensä ne ovat olleet siirtymäsävyjä mustan ja vaalean välillä. Tumma ruskea on lähimpänä omaa hiusväriäni ja kai sen pitäisi parhaiten sopia minulle. Mutta miksi se näyttää niin tylsältä? Omaan silmääni se ei edes näytä sopivan. Ainoa positiivinen puoli ruskeassa on mielestäni se, että tuollainen väri nyt vaan sopii helpommin yhteen ihan kaiken kanssa. Tällä tarkoitan nyt siis OMIA ruskeita hiuksiani, en kenenkään muun.

Noiden normisävyjen välissä on ollut sitä pinkkiä, punaista ja oranssia, mutta niitä ei kai ole ehtinyt kuvata, koska mokomat haalistuvat yleensä jo ensimmäisessä pesussa. Irkunpunainen, vallaton kiharapilvi olisi ihan mieletön omistaa, mutta värjäämässä tai sävyttämässä saisi olla yhtenään.

Blondiin päin tässä kai ollaan kallistumassa. Se, miten se tehdään on edelleen auki. Jos vaalentaisi vain latvat? No, lupaan ainakin että tämä on viimeinen hiusväriulina blogissa siihen saakka, kunnes jotain oikeasti tapahtuu. Nyt jos siellä ruudun toisella puolella keikkuu se meidän perheen luotettu tukkatohtori, niin kiitos ja anteeksi. Päätöksenteon vaikeutta suurempi ongelma on tällä hetkellä ihan vaan laiskuus. (Juttuhan on siis sillä lailla, että tämä meidän parturi on jo kerran meinannut tulla ajamaan allekirjoittaneen hiukset kokonaan pois, että lakkaa se ainainen ruikutus. Ymmärrän täysin)

Saiko kukaan bingorivin oikein lunttaamatta?

Ensi kertaan,

Toodles!