19 yhteistä vuotta - 19 vinkkiä pitkään parisuhteeseen

19 vuotta sitten Ollikaisen poika kysyi Valliuksen neitiä vappuheilaksi. Ei siinä lupailtu ikuista rakkautta eikä kynttilän valoa syksyn pimeneviin iltoihin (nyt ymmärrän syynkin). Vappu tuli ja vappu meni ja siinä välissä käytiin Vanhassa Pankissa (ja matkaan tarttui joku viinapäätön norjalainen), katselin ukkeleiden t-paitakekkalointia Naisvuoren kesäteatterin kulisseissa (kyllä, alkoholilla oli osuutta asiassa), käytiin kotikemuissa Saksalassa (tämän olin unohtanut) ja päädyttiin Vaakunaan. Ilmeisesti joraamaan. Tai nojailemaan. "Jorma hart, Jorma soul". What ever. Perisuomalainen vappu joka tapauksessa, lokinkakka päässä ja järki jäässä.

Vappu meni, mutta heila jäi. Juhannukseksi. Talveksi. Uudeksi vapuksi. Pari vuotta, niin menimme kihloihin ja toinen mokoma, niin menimme naimisiin. Vappuheilasta tuli tyttöystävä, kihlattu, aviovaimo ja äiti. Kehitys kehittyy.

Heikommillakin pohjilla olen nähnyt jaettavan "pitkän parisuhteen vinkkejä", joten miksi en jakaisi meidän onnistumisen avaimia. 19 vuotta ja 19 vinkkiä, sillä pääsee pitkälle:

Vinkki 1: Pieruhuumori

Kunnon pörähdys. Säälittävä vinkaisu. Puluparvi. No nyt on kiire vessaan. Lusikallinen luvatonta. Nahkahousupieru. Peak eli pieru ennen aamukakkaa. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Pierulla siis.

Hiljainen hetki kotisohvalla, takkatulen loimotus, koira jaloissa ja vapauttava törähdys. Sitten käkätetään. Äänivariaatioista saa monta jutunjuurta. "Paha ilma ulos, ettei lihan laatu laske kakkosluokkaan". Ei ole päässyt liha happanemaan.

Kuvittele mielessäsi hidas sunnuntai. Aamuaurinko paistaa ikkunoista, mutta et ole ihan varma, onko kumppanisi hereillä. Päästä pieni suhnu, äänellä. Mies on hereillä, jos vastaa kutsuun. Pierulla. Nukkuu, jos ei vastaa. Hyvin yksinkertaista.

Oli meilläkin aika, jolloin yritin saada raskaan työn raatajan aamuhuomiota silittelemällä poskesta tai höpöttelemällä kaiken maailman "hötköputkuli" -juttuja. Ei toiminut. Vaikka kuinka yritin jutella mielestäni tärkeitä asioita heti aamutuimaan, kuuleva korva ei niitä tavoittanut. Tai tavoitti; käänsi kylkeä ja örisi mennessään.

Pierutervehdyksestä ei vain voi ärsyyntyä. Se riisuu väsyneimmänkin miehen aseista. Paitsi tänä pääsiäisenä, kun kotikalja käymisen sijaan jäätyi varastossa, sivuutti ammattinsa eli sen käymisen ja loput voi arvata. Ei enää naurattanut.

Ja jos kerran parissakymmenessä vuodessa pieruista häviää huumori, ei se liittoa kaada.

Pieruhuumori lienee siis painavin syy myös siihen, miksi meidän makuuhuoneen ikkunasta ei loimota romanttinen kynttilänvalo. Monilla asioilla sopii leikkiä, ihan jopa vitsiksi laskea ja ampua yli, mutta metaanilla ei pelleillä. Siinä menee rajattomankin raja.

Sitten ne vinkit 2-19, pikakelauksella: Rakkautta, kunnioitusta, ja kaikkea sitä lätinää, mitä naistenlehdet ovat täynnä.

Summa summarum: pierulla pääsee pitkälle! Tai mikä se kenenkin tavoite sitten on.