Äiti, mä karkaan kotoo!

Saunassa...

"Äiti, pitääkö pestä tukka?"
"Kyllä"
"Minä en ole enää teidän lapsi!"
"Jos nyt kuitenkin pestään se tukka"
"Minä muutan pois kotoa!"
"Mihin muutat?"
"Minä en enää ikinä tule tähän taloon!"
Sitten pestiin tukka.

Saunan jälkeen...

"Äiti, pitääkö jo mennä nukkumaan?"
"Pestään hampaat ja mennään nukkumaan"
"Sinä et ole enää minun äiti!"
"Kuka sitten on?"
"Minä muutan täältä pois. Sitten saatte asua täällä kolmestaan. Ihan yksin!"
"Joko olet pakannut laukun?"
"Te ollette ihan typeriä!"
"Pestään hampaat ja luetaan satu"
"Saako arvoituksia?"
"Saatte arvoituksia"

Sitten luettiin satu, otettiin arvoituksia ja mentiin nukkumaan.

Viisivuotias prinsessamme on tehnyt muuttoa typerästä kodista ja typerien vanhempien luota jo muutaman viikon. Oli sitten aiheena omien tavaroiden paikalleenlaitto tai jo mainittu hiustenpesu, päättyy se kerta toisensa jälkeen samanlaiseen keskusteluun kotona olemisen kurjuudesta.

Mitä tekee hyvä äiti? Sitä en todellakaan tiedä. Huono äiti mitätöi lapsen erontekokokemuksen tarjoutumalla laukunpakkaustehtäviin. Ensimmäisellä kerralla heittäydyn tunteeseen, mutta yhä uudelleen toistuessaan kadottaa myös äiti uhkailun terän.

Näillä mennään eteenpäin. En tosin uskalla edes ajatella, minkälainen murkkuikäinen meillä muutaman vuoden kuluttua temmeltää... Syyllinen ainakin on jo selvillä: typerät vanhemmat!