Ensiesittelyssä: "Lumi"

Mitä aukottomampi suunnitelma, sitä varmempaa on, että ratkaisu tulee yllättäen ja sivuoven kautta. Niin kävi meillekin. Taas.

Mitä pitemmälle taaksepäin mietin, sitä enemmän löydän elämänkulustani kohtia, jotka eivät todellakaan ole menneet laatimani käsikirjoituksen mukaan. Esikoisemme olisi jo täyttänyt 11, asuisimme edelleen Helsingissä. Tai Jyväskylässä. Mikkeliin muuttaminen on osoittautunut täysin järjenvastaiseksi siirtymäksi. Onneksi ihmisellä on tunteet.

Lähdimme koirapohdinnoissamme liikkeelle kultsista, mutta ajattelimme, ettei tämä koira sovellu kerrostaloon. Eikä rivitaloon. Luppana tarvitsee liikettä ja tilaa. Sheltti on pikkuinen ja ketterä. Vähän niin kuin kauppakassi-Fiestani. Tosin auto syö liikaa, pieni koira ei.

Se on vähän niin kuin tämän talon ostaminen. Hyvässä suunnitelmassamme oli 120 asuinneliötä, nyt niitä on noin 170.

Siitä se lähti. Oivalluksesta. Olohuoneen sohvalla, sunnuntai-iltana, ulkoiluntäyteisen ja aurinkoisen päivän loppuhuipennuksena. Aika moni asia on matkalla muuttunut, joten palaamme lähtöruutuun.

Vähän niin kuin olisi kotiin tullut. Ratkaisu tuntuu niin oikealta. Ja meidän näköiseltä.

Tuo ihana pallero on siis ”Lumi” ja hän muuttaa meille tämän kuukauden loppupuolella. Tai voi hänestä tulla Hupikin :)