Ensimmäinen vanhempainilta

Ensimmäinen vanhempainilta takana.

Yhden asian tiedän nyt: meidän Tompalla on fiksu opettaja. Miksikö? Eikös kaikki opettajat ole? Fiksuja. Eivät.

Tompan opettaja on opettanut alaluokkia 2000-luvun alkuvuosista lähtien. Hänen lähtökohtansa on ollut, ettei hän laittele koteihin läksyviestejä. Oppilaan tehtävä on muistaa ja tehdä läksynsä.

Mahtava pedagoginen periaate, jolla on varmasti oma kannattajakuntansa. Opettajankoulutuksessa ainakin. Kyllä siinä on varmasti saanut Wilmaa vinguttaa, kun läksyt on tekemättä ja reppukin ties missä.

Sitten tapahtui jotain.

Opettajan oma lapsi aloitti koulutaipaleensa. Sitä kautta kansankynttilä sai kouriintuntuvasti kokea oman oppinsa eli sen, miten "helppoa" läksyjen muistaminen pienellä reppulaisella on. Iltapäivätoiminnan ja muiden pienten häiriötekijöiden keskellä.

Tänä syksynä opettaja on koulupäivien päätteeksi laittanut läksyt vanhemmille tiedoksi. Se kuulema helpottaa asioita :) Äiti kiittää oppinutta opettajaa!

Samaan aikaan pelottaa ajatella, kuinka paljon kasvatus- ja opetuskentällä hyörii ja pyörii ”paremmintietäjiä”, jotka eivät itse ole vanhempia. Paljon voi lukea kirjoista ja hyvä opettaja voi havainnollistaa sanomansa. Vanhemmuus ja kasvattajuus sisäistetään (ja oivalletaan) kuitenkin vasta rukkaset savessa.

Olisihan se kummallista, jos autokoulussakin voisi opettajana toimia ajotaidoton henkilö. Siis sellainen kirjanoppinut.

Ps. Ihan pelkissä ylevissä aatoksissa ei ensimmäinen vanhempainilta kuitenkaan sujunut. Rehtori toivotti vanhemmat tervetulleiksi iltaan ihan niillä samoilla seinättömän oppimisympäristön ajatuksilla, joita luin tenttikirjoista jo 1990-luvun lopulla. Kertaus on opintojen äiti, joten uskotaan, että nyt koulun pihapiirissä käynnissä oleva seinänkaato on todellakin seurausta avoimen oppimisympäristöajattelun sisäistämisestä. Pessimisti toteaisi, että kysymys on vain uudisrakentamisesta. Ainakin nyt vierailun kohteena ollut ykkösluokka oli rakenteena aivan samanlainen kuin 33 vuotta sitten oman koulutaipaleeni alkumetreillä: pulpetissa istutaan, opettaja on edessä ja liitutaulu seinässä. Järjestäjän tehtävänä on kastella taulusieni ja teroittaa kynät. Ei tullut muutosvastarintaa saatikka kulttuurishokkia. Siirtoheitin on kuitenkin käytössä, joten ihan museossa emme sentään iltaamme viettäneet.

Pss. Hieman liian monia tyhjäpäissään kirjoitettuja koulutuspalautteita lukeneena todettakoon tärkein: kahvi oli kuumaa ja pullapala liian ohut. Piut paut sisällöille, maha tietää.