Erikoisliikkeiden "palvelu" ajaa nettiostoksille

Tämä ei ole mainos. Tämä on toteamus.

Viime aikoina monikanavaiset meediomme ovat kunnostautuneet kivijalkaliikkeiden kurjuusraportoinnissa: netti vie ja kauppiasressu vikisee. Kaikki ostavat netistä eikä kukaan enää arvosta palvelua.

Käsittämätöntä yliyksinkertaistamista. Kaikki ostavat. Kukaan ei arvosta.

Koiramme syö Royal Caninin Maxi Junioria. 15 kg:n säkki maksaa lemmikkieläinliikkeessä vähän rapiat 70 euroa. Murkinassa itsessään ei ole mitään ihmeellistä. Sitä vain on syötetty pennulle alkumetreistä lähtien. Syksyllä kokeilimme toista erikoisliikemerkkiä, mutta vaihtopalkaksi saimme vain järkyttävän hajuisia pieruja puksuttelevan hauvelin. Ei paljoa perunamuusi maistunut, kun koira tuli ruokapöydän alle ja pöräytti. Niinpä palasimme juurille.

Yritimme arvostaa palvelua. Bensaa kului ja tyhjän saimme, joten tappiolle jäimme. Nyt kuulumme joukkoon "kukaan"; jotka eivät arvosta palvelua.

Koiratarvikehankinnat olemme toistaiseksi tehneet Mustissa ja Mirrissä. Palvelu on ollut erinomaista. Helmikuulla ei kuitenkaan ollut Royal-tarjousta, joten ajattelimme laajentaa kokemuspiiriämme.

Aloitimme kierroksemme Rahulan rehusta. Liikkeessä oli kaksi myyjää, jotka keskittyivät yhden pariskunnan kanssa naureskeluun. Aikani seurustelua katseltuani menin väliin ja kysyin, onko teillä Royalia tarjouksessa. Olihan heillä - mutta kas - erä olikin loppunut. Ei meillä enää ole. Niin. Maailma on ihanan yksinkertainen: ensin tarjousruokaa on, sitten ei ole. Tarjouslappu sen sijaan oli. Se ei ollut loppunut.

Seuraavaksi menimme ensimmäistä kertaa julkisuuden valokeilassa paistatelleeseen Lemmikkieläinkeskukseen. Sielläkin tiskin takana oleskelijat keskittyivät vain jonkun miesasiakkaan palvelemiseen. Ihan issekseni sain hyllyvälit kävellä. Royal Canin luki isoilla punaisilla kirjaimilla hyllyjen reunoissa, mutta itse tuotetta ei näkynyt. Kysyin, "Onko teillä Royalia?". Toinen tiskin takana oleskelevista tuijotti minua, toinen kassakonetta. "Ei ole" ja se siitä. Ei tarvitse mennä toista kertaa.

Erikoisliikemiehet olivat siis saatelleet Lemmikkieläinkeskuksen nousukiitoon. Silloin ei palvella kaiken maailman skoodilla pihaan kurvailevia kyselijöitä vaan keskitytään kovaan bisnekseen. Joku pöljempi kauppias olisi saattanut esitellä muita koiratuotteita tai ihan jopa tarjoutunut tilaamaan sitä, mitä asiakas haluaa. Mutta ei tässä puulaakissa. Tunnen kyllä itseni asiakkaana ja tiedän, ettei kummoisiakaan myyntimiehen lahjoja olisi tarvittu, kun olisin lähtenyt liikkeestä koiran heijastinliivi, vinkulelu, flexi ja pari purkkia treeninamuja kassissa. Ihan pikkuostoksia, joten eipä tällaisten asiakkaiden takia kannata nähdä vaivaa.

Palaan Rehukauppaan. En ole markkinointimies. En edes kauppamies. Jos 10 kg:n säkistä on tarjouserä loppu, miksi myyjä ei lähde paketoimaan 15 kg:n säkistä tarjousta? Kyllä kai reilusti yli 70e maksavan säkin hinnasta voi vähän nipistää, jos ostaa neljä säkkiä kerralla? Ei voi. Ei myyjä voi. Myyjän tehtävä on vedellä viivakoodeja, ei tehdä kauppaa.

Että sellainen kierros tänään. Palvelulla itseään markkinoivia erikoisliikkeitä, joissa ei ole palvelua. Eipä hätiä mitiä, Koiralle-verkkokaupasta saa kaksi 15 kg Royal-säkkiä hintaan 99e. Pari tarjouserää niin päästään taas eteenpäin. Kotiovelle tuonnista veloitetaan 5e. Ihan oikeasti, 5e. Ei siis ihme, että ihmiset ostavat verkkokaupoista. Eipä sitä palvelua ole liikkeissäkään tarjolla.

Ps. Ihan pelkän nakkipalvelun päivä tänään ei kuitenkaan ollut. Kävimme Suomalaisessa Kirjakaupassa ja siellä asiakas kokee aina olevansa tervetullut liikkeeseen. Suomalaisessa on todellakin sisäistetty se, ettei asiakas aina kauppaan tullessaan edes itse tiedä, mitä haluaa. Sain ko. liikkeestä viime vuodelta bonusta 19,49e, joten on sitä muutama heräte tullut tehtyä.