Esedu, osakeyhtiön toimintakäytännöt ja ESR-hankkeet

Keijolla oli vahva tunne ja Keijo oli oikeassa. Hain Esedulta neljää hankepaikkaa, enkä päässyt yhteenkään haastatteluun. Yksi tehtävistä liittyi yritysyhteistyöhön, joten sen kohdalla ymmärrän, että pätevämpiä varmasti löytyi. Kolmen hankepaikan osalta pidin ja pidän edelleen itseäni täysin pätevänä tehtävään.

Kysyvä ei tieltä eksiy, joten tiedustelin, mihin tie tyssäsi. Sain hyvin lyhyen vastauksen, jossa todettii vain, että hakemuksia tuli paljon ja haastatteluihin valituilla oli ammatillisen koulutuksen tausta ja monipuolinen kokemus. Näillä sanoilla olisi voinut tyydyttää kenen tahansa hakijan tiedonnälän. Paljon hakijoita = kuinka monta? Kun ei suoraan sanota, voi vain arvata. Mikkeliläismittakaavassa voisin päätellä, että kolmea hankepaikkaa haki keskimäärin 25-30 hakijaa. Tehtävän varsinaiset hakukriteerit oli vedetty alas, sillä taloon sisäänpääsyyn (tai sisällä pysymiseen) riitti "soveltuva korkeakoulututkinto tai siihen rinnastettava opistotasoinen tutkinto". Kunhan nyt on jotain koulua loppuun asti käyty.

Sivupolku sallittakoon. Joku höpö kysyi männäpäivänä, että olenkos minä kondiittori. Tosin kun sivukorvalla kuuntelee jutunjuurta tämän päivän ammattikouluopetuksesta, ei itseoppineisuudella ja koulumaailman tiukkenevan talouden "omatoimisella opiskelulla" juuri taida eroa olla. Voisin sanoa, että olen sellainen varttia vaille kondiittori: taito on hyppysissä, mutta erilaisten suurkeittiöiden kohotteiden ja makuvahventeiden käytön opettelun sijaan olen käytänyt pienkeittiön kermaa ja voita. 

Varmaa on, että hakijoiden joukossa on aina myös onneaan kokeilevia opiskelijoita ja niitä, joiden opiskelu on syystä tai toisesta jäänyt kesken. EIhän sitä hakiessaan erehdy. Toinen työnhakuilmoituksessa mainittu kriteeri on tietenkin työkokemus. Relevantin työkokemuksen määrittely on mielipidekysymys. Arvoitukseksi jää, miten Esedun opiskelijoita valmennetaan työelämään. Työnhakijan kun pitää olla ammattikoulussa töissä (ammatillisen koulutuksen tausta) niin voi tulla ammattikouluun töihin. Mielettömän upea kehäpäätelmä! En ihmettele opintojen keskeytymisiä enkä kortistoon valmistuvia. Niin tai näin. Työhaastatteluun kutsutaan keskimäärin 3-7 -kertainen määrä hakijoita paikkaa kohden, joten laajalla matematiikalla laskien ei hirveää ylitarjontaa ole viivan alle jäänyt.

Puhdasta spekulaatiota siis. Onhan toki mahdollista, että hankepaikoilla oli tällä kertaa satoja hakijoita. Ei siitä niin kovin montaa vuotta ole, kun Skoodan konttuurissa oli joku vähän parempi paikka auki ja tehtävään tuli tuo 600 hakemusta. Siinä on saaneet rekrytoijat jo tehdä töitä.

Taas asiaan. Parasta saamassani kahden konekirjoitusrivin vastauksessa oli kuitenkin loppukliimaksi: "Osakeyhtiönä emme anna tämän tarkempia tietoja rekrytointiprosesseistamme".

WAUDE!!! Osakeyhtiönä emme anna.... Kenelle tuo lause oli kohdennettu? Minulle? Lausuman oli varmaan tarkoitus herättää kunnioitusta ja lyödä jauhot kysyjän kurkkuun, mutta minua se lähinnä huvitti. Nyt on kovat piipussa.

Emme anna. Mitkä ihmeen "me"? Jos viestillä on yksi lähettäjä ja yksi vastaanottaja, miten lähettäjä voi olla "me"? Jossain työelämän vaiheessa tuollaista viestintämuotoa on käytetty silloin, kun viestissä on mukana myös joukko "piilokopiolaisia" ja viestin on tarkoitus tavoittaa myös heidät (saattaahan olla, että yksi ihminen kysyy samaa asiaa useammalta henkilöltä).

Osakeyhtiö. Totta. Osakeyhtiöt voivat palkata riveihinsä ihan ketä tahansa ja ihan millä kriteereillä tahansa. Siihen ei tavallisella tossunkuluttajalla ole sanaa sanottavana. Markkinamaailmassa mennään markkinamaailman ehdoilla.

Mutta. Kaksi pientä asiaa:

1) Esedu on osakeyhtiö, jonka omistajia ovat Mikkelin kaupunki ja Pieksämäen kaupunki. Kuka kaupunki on? Me veronmaksajat? Meidän veronmaksajien vaaleilla valitsemat luottamushenkilöt? Tässä(kin) asiassa omistaja voisi herätä ja kysyä, miten kaupungin omien osakeyhtiöiden rekrytointi tukee alueellista työllisyysstrategiaa ja luo uusia työpaikkoja? Vitsi. Vitsi? Kun kaksi kuntayhtymää yhdistyy, saadaan osakeyhtiö. Julkisesta tulee yksityistä. Tätähän ne sotesopankeittäjät haluavat. Mahdollisimman paljon yksityistä ja mahdollisimman paljon verhon taakse kätkettyä.

2) Kysymys oli ESR-hankkeen työpaikoista. Miksi osakeyhtiö haalii itselleen ESR-hankkeita? Eikö osakeyhtiön, nimensä mukaisesti, päätarkoitus ole voittojen maksimointi (osakkeenomistajille) ja kovan bisneksen tekeminen. Ei siinä Euroopan Sosiaalirahaston avustuskolikoita enää tarvita. Vai tarvitaanko sittenkin? Kun rahaa on kerta oppilaitoksille jaossa, kehittämistyöhön, niin pitäähän sitä hakea. Vaikka rahaa on muutekin niin että ranteita pakottaa?

Huolen on syytä herätä viimeistään siinä vaiheessa, jos osakeyhtiön johtaja ei osaa tehdä rahaa.

Avoimia kysymyksiähän riittää. Miksi osakeyhtiö yleensäkään laittaa työpaikan julkiseen hakuun, kun työpaikan täytöstä ollaan näin niukkasanaisia. Ehkäpä siksi, että ESR-maailmassa pelaaminen edellyttää toiminnalta avoimuutta. Ja kun seistään sopivasti kahdella jakkaralla, eikä oikein tiedetä, kuka vie ja kuka vikisee, otetaan parhaat palat molemmista - hyvä hankehallinnointihan on lopulta vain retoriikkaa. Heikossa työmarkkina-asemassa olevia työnhakijoita tällainen pelaaminen tuskin auttaa.

ESR-vipuvoiman yksi kantava teema on käsittääkseni avoimuus ja läpinäkyvyys.

Toivotaan, että jatkossa kehitys kehittyy ja Osakeyhtiö Esedu saa jatkaa menestyksellistä taivaltaan markkinavoimien humussa. Ehkä menestys jonain päivänä sataa myös omistaja-Mikkelin laariin ja me kuntalaiset saamme osinkotuotoilla vaikka uuden kylpyläkeskuksen. Odotellessa...

Ps. Työttömistä saa sanoa ihan mitä vaan, ihan kuka vaan. Mutta oleppa se työtön, joka kääntää kelkan, ja puhuu siitä, mitä työnhaku on. Siinä on oltava kieli keskellä suuta.

Pss.  Välillä on myös onnistumisen hetkiä. Huomiselle tuli toinenkin työhaastattelukutsu. Kahdessa paikassa on mahdotonta olla samaan aikaan, joten sovimme,että palaamme asiaan loppuviikosta. Sellaista se on, oikeassa osakeyhtiömaailmassa. Ensi viikon maanantaina menen yhteen haastatteluun, joten pienessä liikkeessä pysytään jatkossakin! Eikä varmasti tule aiheet loppumaan... Onko se sitten hyvä vai huono?