Esedua, Lapea ja työnhakuhypeä

Lukeminen kannattaa aina, sanottiin männävuosien sanomalehtilukemiseen kannustavassa kampanjassa. Vai onkohan tuo käytössä edelleen, mene ja tiedä.

Joka tapauksessa, sanomalehteä kannattaa lukea. Tämän aamun Länsi-Savossa kerrottiin Esedun "Kotomaatti"- ESR-hankkeesta, jossa maahanmuuttajien suomen kielen opiskelu on yhdistetty työelämätavoitteisiin. Suomen kielen oppimisella on siis nähty tavoite. Ei opiskella kieltä vain kielen oppimisen riemusta - tai kuten useimmin - opiskella kieltä, joka on hankala, vaikea ja käyttötarkoitukseton.

Ihan mielettömän upea ja heuristinen veto ESR-hankkeelta! Oppimisella pitää olla tavoite, mieli ja merkitys. Ihan mieletöntä! Kolmen hankevuoden aikana on kaivettu esille 90-luvun opetusopit ja viety ne käytäntöön. Tämä innovaatio kannustaa varmasti muitakin oppilaitoksia tuomaan opetuksensa 2000-luvulle. Mahtavaa, meidän Mikkelissä! Toivottavasti Esedu saa hankkeelle jatkorahoitusta, sen toiset kolme vuotta, tiedä mitä sitten syntyy.... Veikkaan, että oppivan organisaation teoria on kohta kaivettu uudelleen esiin. Nythän retroillaan.

Parasta uutisessa oli kuitenkin se, että nyt kielenoppimisen ilosanomaa tarjotaan myös TE-toimistolle ostettavaksi. ESR-hankkeella tuotettiin markkinatavaraa. Kauppa käy, se on varmaa. Ei ne siellä TE-toimistossa ole sen enempää tämän päivän vauhdissa. Kun kehityksessä kuljetaan parinkymmenen vuoden viiveellä, varmaa on, että innovaatioita riittää.

Ihmettelen, miksi kielenoppimisen tavoitteisuutta ei ole tunnistettu (ja tunnustettu) jo vuosikymmenet sitten. Siis oppilaitosympäristössä. Tietohan on ollut olemassa.

Seuraava Esedun ESR-hanke tähtää varmaan ammattiopintojen kotomaattamiseen eli opiskelun työelämätavoitteisuuteen. Ettei vain opiskeltaisi opiskelemisen ilosta. Kortistoon.

Nyt ymmärrän, miksi minä en pääse Esedun hankepaikoissa edes haastatteluun. Edes. Haastatteluun. Koulutuspohjaa on liikaa ja se on tältä vuosituhannelta. Sanomalehdestä löytyi siis selitys tähänkin asiaan.

Naama peruslukemille. Toinen työnhaku-urani varsinainen huumorinkukkanen oli jo useamman kerran mainitsemani LAPE-hankkeen koordinaattorin tehtävä. Työhaastattelussa johtava viranhaltija ilmoitti, kun asiaa kysyin, että tieto tehtävän täytöstä on olemassa jo huomenna. Nopeita ovat, päätöksenteossaan. Tänään oli siis keskiviikko ja huomenna torstai. Torstaina ei mittään, perjantaina ei mittään, maanantaina yritin tavoitella virkajohtajaa ja puhelu meni vastaajaan. Siellä lomailtiin. Niinpä jätin vastaajaan viestin. Tiistaina ei mittään. Vasta laitettuani rekrytoinnista vastaavalle virkamiehelle suunnatun viestin myös Essoten johtajalle, sain kaipaamani tiedon. Kuulema riittää se, että sihteeri sitten joskus laittaa jonkin viestin.

Jos johtavan viranhaltijan röyhkeys riittää juoksuttaa työtöntä kerta toisensa jälkeen työnhakuleikeissä, luulisi selkärangan riittävän myös asialliseen tiedottamiseen tehtäväntäytöstä. Luuri kouraan ja soitto jokaiselle haastatellulle. Tämä on mielestäni suoraselkäisyyttä ja kertoo siitä, että tehtyjä valintoja uskalletaan ja voidaan avoimesti perustella. Joku sihteerin laittama joukkoviesti on vastuun pakoilua. Selkäranka pitää kaivaa vaikka kalsareista, se kuuluu isojen virkajohtajien tehtävään.

Vihaan tätä perimikkeliläistä tapaa, jossa vastauksen kysymykseen saa vasta esimiehen esimiehen kautta.

Että sellaista kuuluu.

Nyt on haussa seuraavat kaksi LAPE-hankepaikkaa. Veikkaan, että menetin omat pelimerkkini viimeistään siinä vaiheessa, kun kysyin rekrytoinnin perään. Eihän sellainen peli vetele, että virkaherroja häiritään työttömien jonninjoutavilla työnhakuasioilla.

On vaikea kuvitella, että Essotessa suhtauduttaisiin kuntalaisasiakkaisiin yhtään sen kunnioittavammin kuin työnhakijoihinkaan. Alhaiset alamaiset ja muut vaivaiset pysykööt ruodussaan.

Eikä sitä kysyvä tiedä, mihin se eksyy. Lähdin laajentamaan työnhakureviiriäni ja laitoin yhden hakemuksen Jyväskylään. Uusi tehtävä, koordinaattorihommia, liittyy lastensuojelun perhesijoituksiin. Katsoin koulutus- ja työhistoriaani ja ajattelin, että kohdalle kolahtaa. Ilmeisesti toiminnanjohtajalla oli samansuuntaisia ajatuksia, sillä hän soitti eilen illalla ja kutsui työhaastatteluun. Ennakkotehtävä tulee tänään sähköpostilla. Mielenkiintoista, tähän työhaastatteluun saa orientoitua ihan luvan kanssa.

Avoimella mielellä eteenpäin! Kevätauringon paistaessa kaikki on mahdollista!