Itsensävoittajan on helppo hymyillä!

Olen äärettömän ylpeä itsestäni! Luovutin, ensimmäisen kerran.

Matka oli pitkä ja kivinen. Minulla on neulakammo. Kun tiedän meneväni verikokeeseen, tekee nukkumattikin edellisyönä ohimarssin. Mietin sitä hetkeä, kun laborantti taputtelee suonta pintaan, taputtelee edelleen, eri kohdasta. Suoni ei nouse, taputtelu jatkuu ja minä horjun tajunnan rajamailla.

Kyllä. Olen nelikymppinen ja synnyttänyt kaksi lasta. Takana kymmeniä verikokeita. Jos neulakammo olisi järjellä selitettävissä, olisin toki selättänyt sen jo vuosikymmenet sitten. Kaikki ei kuitenkaan tapahdu niin kuin tahdon.

Verikokeissa "kaava" on usein ollut samanlainen: unohdan hengittämisen, hiki nousee pintaan, oksettaa ja silmissä sumenee. Useat verikokeet onkin tästä syystä jouduttu ottamaan makuulla. Valitettavasti irrationaalinenkaan pelko ei rajoitu vain mielen sisälle vaan myös verisuonet reagoivat pelkoon: ei ole mieltäylentävää odotella, kun laborantti vaihtuu, käsi vaihtuu, neljäs pistoreikä menossa ja suonet ovat edelleen teillä tietymättömillä.

En ole koskaan kiljunut neulojen takia. Minä lamaannun.

Sinä päivänä, kun verisyöpä pesiytyy lähipiiriin, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä. Viimeisetkin haavoittumattomuuden rippeet karisevat ja mieleen nousee väkisinkin kysymys siitä, voisinko minäkin tehdä jotain.

Neulakammostani huolimatta olen joka aamu saman valinnan äärellä: annanko pelolle vallan vai yritänkö toimia toisin. Tänään valitsin jälkimmäisen.

Olin merkinnyt Mikaelissa vierailevan Veripalvelun kalenteriini "mahdollisuusvarauksella". Kun menin ilmoittautumistiskille, olin varmasti omituinen ilmestys: hikiset kädet tärisivät, kun rastittelin pohjatietojani lomakkeeseen. Vastaanottovirkailija vakuutteli, että voisin keskeyttää luovuttamisen heti kun itse haluan.

Onnistumiseni avain oli Veripalvelun mieshoitaja, joka keskusteli kaikenlaisia arjen asioita koko luovutuksen ajan. "Kun olet selvinnyt synnytyksestä, selviät tästäkin", sanoi mies, ja niinhän minä selvisin! Siinä vaiheessa, kun neula oli kädessä, tunsin itseni voittajaksi.

En luovuttanut, luovutuksessa, vaan sain pussin täyteen ja hyvän mielen kotiinviemisiksi. Varmaa on, että luovutan uudelleen! Tee Sinä samoin :)