Jukka Pöyry, aamukahvipöytämme ilo!

Jukka Pöyry on niitä mikkeliläisen politiikkataivaan tähtiä, jotka uskaltavat loistaa. Valonkajo ei tässä yhteydessä tarkoita sen enempää oikeassa olemista kuin harhaanjohtamistakaan: loisto on esillä olemista, ajatusten jakamista ja omien mielipiteiden esittämistä myös vaalien jälkeen. Tähän ei moni (kunnallis)poliitikko pysty eikä kykene. Ei taida tahtoakaan olla. Äänet tuli ja oma ääni meni.

Etelä-Savon/Mikkelin Perussuomalaisten ja Jukan välinen kilvoittelu on tuonut aamukahvigevaliaan ihan uuden makusävyn. Lensikö Jukka persuista vai persut Jukasta, kuka valehteli ja kenelle. Kenen oma etu on eniten oikein. Erottamis- ja eroamispäätökset eivät ole julkisia (eivät kestä julkisuutta?), joten Länsi-Savon mielipidepalstan lukijat voivat rakentaa mieleisensä draamankaaren esille tuoduista näkökulmista. Totuutta emme saa koskaan tietää.

Mitään en politiikasta tiedä, mutta yhdestä asiasta olen varma: tapaus Jukka tuli persuille kreivin aikaan.

Puolueet valmistautuvat tuleviin kunnallisvaaleihin kiihtyvällä tahdilla. Ehdokkaita asetetaan, halukkailta kysytään, puolitahtovia taivutellaan ja uhkaavan eriskummallisuuksia karkotetaan. Joka tapauksessa ehdokaslista on saatava täyteen, joten pari mustaa hevostakin hyväksytään mukaan.

Persuilla oli jytkyt ja rytkyt. Valtakunnantason aitiopaikka ja mahdollisuus näyttää äänestäjille, mistä kana kusee. Pistää porvarit kyykkyyn ja tuoda valta sinne minne se kuuluukin - kansalle! Hyvin on persut lupauksensa pettäneet. Suuret liksat ja suhteessa vielä suuremmat verottomat kulukorvaukset ovat tehneet sen, että uho muuttui tuhoksi ja ääneen löytyi valkokaulustyöläisen nuotti. Ei ole puolittunut köyhyys, ei työttömyys.

Ei siis tarvita kummoisiakaan poliittisen toimittajan kykyjä arvioitaessa, miten tulevissa vaaleissa käy. Ei tule jytkyjä. Persut ovat onnistuneet vain vastuun pakoilussa ja porvarien hännystelyssä.

Nyt tarvitaan syyllisiä! Mikkelissä persutappion voi selittää Jukan kannanotoilla; väitetyllä mustamaalauksella ja valehtelulla. Kunnallisvaalitappiohan on jo melkein taputeltu.

Demokratia tarvitsee ihmisiä, jotka uskaltavat koetella puoluekuria. On käsittämätöntä, jos ihminen puoluekirjan saatuaan muuttuu mulliksi mullilaumaan. Pienellä paikkakunnalla, Mikkelissäkin, moni äänestäjä äänestää henkilöä, ei puolueen ohjelmajulistusta tai kymmenvuotisstrategiaa. Soraäänien pitää antaa kuulua politiikassakin.

Ja mikä on sen henkilökohtaisempaa kuin politiikka. Jokainen kokemus ja kohtaaminen muokkaavat ihmistä. On surullista, jos poliittisen näyttämön päätähtien kokemusmaailma ei ulotu broilerihautomon ulkopuolelle.

(Kunnallis)politiikka on täynnä henkilökohtaisia kostoretkiä ja syvällistä sympatiaa. On tahoja, joiden toimintaa saa arvostella ja tahoja, joita on siliteltävä myötäkarvaan. Ja jos silität vastakarvaan tahoa, jota pitääkin käsitelllä silkkihansikkain, lennät sisäpiirin ulkopuolelle. Ei näillä asioilla ole mitään tekemistä puolueen perustamisajatusten kanssa.

Kysymys on vain valtataistelua käyvistä ihmisistä, ei sen kummemmasta.

Tsemppiä, Jukka!