Kermannuolijat, vaaleanpunainen viikonloppu ja huomisen työhaastattelu!

Männäpäivänä (rakastan tätä sanaa!!) sain kutsun Essotelle työhaastatteluun: vuorossa LAPE-hankkeen koordinaattorihaku. Samat haastattelijakasvot, taas kerran, mutta jostain syystä en osaa ottaa kierroksia?! Hyvällä sykkeellä ja omalla hiihdolla mennään, niin kuin suomalaiset pitkänmatkanhiihtäjät, ja maalissa nähdään, mihin se riittää. Ylikunto on vaihtunut leppoisaan hiihtolomailuun, joten veren maku jää todennäköisesti suusta puuttumaan.

Outo tunne.

Vielä muutama viikko sitten samojen naamojen katselu olisi saanut verenpaineet kattoon ja pulssin pilviin. Että ne aikuiset virkamiehet viitsii! Ei nyt. Syke ei todellakaan nouse istumista kummoisemmaksi. Ihan outo tunne.

Olen ollut työttömänä nyt kaksi kuukautta, pari päivää vaille. Ei ensimmäistäkään yhteydenottoa työkkäristä!? Ei mitään. Ei edes työtarjousta. Mistä tämä kertoo eniten? Alueen työmarkkinoista (ei ole mitään, mitä tarjoamalla saataisiin etuudet katkeamaan - sehän työtarjouksen tavoite on), Etelä-Savon TE-toimiston työmotivaatiosta (ketään ei kiinnosta lähetellä työtarjouksia) vai työhallinnon palveluvalikoimasta (eihän yhteyttä kannata ottaa, jos ei ole mitään tarjottavaa).

Ei edes kutsua työnhakukurssille. Olisihan se jännittävää, mennä hakemaan ryhmässä töitä muiden samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Saisi vertaistukea ja tsemppausta - mihin? Tyhjän hakemiseen?

Onneksi elämä ei ole pelkkää työttömyyttä. Kevät painaa päälle ja esimmäinen koululaiskesä edessä. Jätän yhteenlaskut lukijalle.

Mitäpä muuta kuuluu?

Viikonloppu oli varsin vaaleanpunainen. Tein kaksi kakkua; toisen pikkuihmiselle ja toisen vastasyntyneelle:

Näitä kuvia katsoessa tulee hyvä mieli: minä osaan, minä kykenen! Samaan aikaan kuvat ovat raadollisia: otokset ovat todiste siitä, että matka täydellisyyteen on vielä kesken. Tuosta pitäisi tasoittaa, tuossa on sävyeroa...

Eiköhän matka ole tärkeämpi, kuin itse päämäärä. Jos sellaista täydellisyyttä ikinä missään onkaan. Sen enempää kakunleivonnassa kuin työnhaussakaan. Aina on jotain, jossa tasoitin tulisi tarpeeseen...

Läpsystä vaihto. Tänään on laskiaistiistai. Sen kunniaksi leivoimme laskiaispullia. Jo reilun vuosikymmenen palvellut käsivatkain sanoi sopimuksensa irti. Siitä se idea sitten lähti....

Mukava äiti antaa lasten nuolla vatkaimet kakkutaikinan jäljiltä - hyvä äiti sammuttaa vatkaimen ensin :) Näillä fiiliksillä kohti huomisen työhaastattelua! Pitäkäähän peukkuja, ylös- tai alaspäin, maailmassa kun tarvitaan vaihtoehtoja :)