Koirulielämän ensimetrit

Lumi teki enkelin eteiseen ja lähtemättömän jäljen sydämeen... Niin meistä tuli lauantaina koiraperhe ja seitsenviikkoisen kultaisennoutajan palvelusväki.

Ensimmäiset yhteiset tunnit ovat olleet kiehtovia: on tutustuttu kokonaan uuteen äänimaailmaan, ihmetelty lapsia, riepotettu mamman virsua ja pisuteltu. Lattialle, ulos, lattialle, ulos. Rakastuttu Annin vaaleaan kiharatukkaan ja inisevään possuun. Nukuttu, uikutettu, nukuttu, kohellettu, nukuttu ja syöty.

Siinä välissä saatu muutama pantaraivari. 

Koirankasvatuksessa mennään samalla reseptilla kuin lastenkin kanssa: kaikkea kohtuudella. Käyttäytymistieteilijänä on tullut luettua liikaa, kohti ja ohi. Omaa pahaa oloa on helppo paeta fanaattisuuteen, mutta todellisuus ei koskaan ole mustavalkoinen. Elämä on harmaan sävyissä.  

Vinkiksi tuleville koiranostajille: uskokaa niitä, jotka sanovat koiran hankintahinnan olevan vain murto-osa tulevista kuluista. Se pitää paikkansa. Koira, mikä ihana tekosyy, joten isäntäkin sai perustelut vaihtaa viistoperän farkkuun.

Lumi heräsi, nyt lähdemme pisulle.