Kolmen tunnin Lumottu Hetki

Välillä on hyvä rikkoa rajojaan ja kurkistaan tuntemattomaan. Niinpä menin tänään ensimmäisen kerran, 40-vuotiaana, kauneushoitolaan. Tai siis kosmetologiseen hoitolaan, naamanruoppaamoon, siis sellaiseen paikkaan, jossa kauneus kukoistaa. Syypää on mieheni, joka osti synttärilahjaksi kolmen tunnin hemmotteluhoidon Lumottuun Hetkeen.

Vaikka tietäähän tuo mies, etten minä oikein pintakiillosta perusta... Ehkäpä kysymys olikin siitä, asenteiden kiillottamisesta. Ihminen kun voi lakata kynsiään ja maalata tukkaansa vaikka päässä olisikin jotain muutakin kuin sahanpurua.

Lumottuhan se olikin, hetkeni hemmoteltavana.

Kasvohieronta oli jotain sellaista, mitä en ole ennen kokenut! Olen sitä ihmistyyppiä, joka ei todellakaan halaa ventovieraita, joten ei liene ihme, etten ole hierontoja harrastanut. Kaikenlaisia perverssejä sitä kuitenkin....hiippailee.

Kasvojen hieronta oli viedä transsiin! Erityisesti silmien ja ohimoiden alueella on siis runsaasti pisteitä, joiden hierominen tuntui lähestulkoon varpaissa saakka. Jonkun kirvelevän aineenkin sain naamaan, mutta en yhtään muista, mitä se oli. Kulmien nyppiminenkin oli tottumattomalle vedet silmiin tuovaa touhua :)

Toinen huippujuttu oli jalkahoito. En ymmärrä, miten minun halkeilleista ja sukkaan jumittuneista kantapäistä sai kuin toisen ihmisen jalat! Kyllähän sitä vuoltavaa riittikin :) Kotihoito-ohjeilla tuntuma on mahdollista säilyttää jatkossakin - mikäli vain pidän ohjeista kiinni...

Käsihoitokin kuului pakettiin. Siis kynnet ja hierontaa. Kynsilakkojen värivalikoima olisi tietenkin voinut olla laajempi.

Kuvittelin ennalta tietäväni, minkälaisia kosmetologit ovat. Vähän sellaisia pintaliitoihmisiä; keinokynsii, tekoripsii, turpohuulii... Miten saisin kolmetuntisen kulumaan sellaisen seurassa - ilman kudinta?

Aika meni yllättäen kuin siivillä. Sain aivan ihanan kosmetologin, juuri sellaisen sopivasti juttelevan ja sopivasti hiljaisuutta sietävän. Juttelimme työstä, koulunkäynnistä, perheestä... Arkisia asioita.

Ja jos minä olisin kosmetoloogi, tietäisin, mihin hakeutuisin töihin :) Tuntuu mahtavalta, kun työntekijä kehuu omaa työnantajaansa. Voisihan sitä olla aiheesta mitään sanomattakin. Toivon, että voin jonain päivänä jakaa tuon kokemuksen.

Niinhän siinä sitten kävi, että lopulta kotiuduin meikkivoiteen ja uuden naamarasvan kanssa. Hintaa lahjakorttikäynnille tuli siis 118e :) Enhän minä niitä purnukoita olisi tarvinnut, mutta joululahjoin itseni. Taas. Ihan niin kuin eilinen kynttelikkökin. Omasta mielestäni olen ollut ilmeisen kiltti.

Hyvässäkin on aina jotain parannettavaa. Tässä tapauksessa se on toimintaympäristö. Pimeys ja ilmastointiputkien läsnäolo tekivät pedillä makoilijalle ajoittain autokorjaamofiiliksen. Ehkä tuollaisen hoitolan paikka olisi keskellä metsää, avarissa, lasisissa ja luonnonvaloa heijastavissa tiloissa, joissa rentoutuja saa katsoa isoista ikkunoista luonnon hiljaisuutta. Ehkä niitä revontuliakin....tai edes metsäjäniksiä ja kesäinen sammakko. Silloin myös silmänruoka tukisi täydellistä rentoutumista.

Tässä postauksessa ei ole euromerkkiä, sillä en hyödy senttiäkään tämän kokemuksen jakamisesta. Jaoin kokemuksen kokemuksena.