Koskettava hyvyys ja hajonnut astianpesukone

En itke ihmisten julmuutta tai pahoja sanoja. Se on luonnollista, pahuus. Ihminen on ihmiselle susi, eikä se itkulla muuksi muutu. Joidenkin ihmisten ilkeydellä on rajat, toisten ei. Joidenkin ilkeyttä hillitsee vain virkavirheen pelko.

Onneksi yhden tahon pahuus ei koko maailmaa kaada. Ottihan se pattiin, kun Etelä-Savon TE-toimistossa yrittäjäselvitystäni "käsiteltiin" kiusantekohengessä kalkkiviivoille saakka. Itsestäänselvää asiaa. Onneksi YTK oli nopea liikkeissään ja sain ensimmäiset kolikot jo männäperjantaina. Työttömyysturvan laskuoppi teki sen, ettei enää tarvitse haeskella mitävain töitä mistä vain vaan voin rauhassa katsella, josko täältä jossain vaiheessa jotain avautuisi.

Uuden työn löytymistä odotellessa piti tietenkin astianpesukoneen hajota. Ei sillä tavalla räks-poikki niin kuin mäenlaskijan suksisauva vaan perinteisesti rätisten. Ensin tuli virhekoodia, sitten tuli virhekoodia ja sitten tuli kuolonkorinat. Sitten hiljaisuus. Kiitos siunattujen sunnuntaiaukiolojen, uusi kone on jo maksettu ja paikallaan toimittamassa tärkeää virkaansa. Ei ole meikämandoliinista käsintiskaajaksi.

Aina Inkeri Ankeinen, olen vihdoinkin löytänyt sielunsisareni! Tuli mieleen meikämandoliinista. Sivupolku siis.

Otsikossa viittasin hyvyyteen, mutta aloitin pahuudella. Sellaista se on, elämä. Astianpesukoneen hajoaminen osoitti, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka haluavat auttaa toisia. Siitä lämmin kiitos. Tiedän, että luette tämän.

Tänään tuli toinen kerta kahden päivän sisällä, kun kohtasin hyvyyttä. Vaikka olen sanonut Mikkelin kaupungista sitä ja tätä, ja enimmäkseen sitä, mitä takalisto tuottaa, on madonsyömässä omenassakin syömäkelpoisia kohtia. Yksi sellainen on Rantakylän päiväkoti. Siellä tehdään töitä sydän edellä ja lapsen parasta ajatellen. Olisipa lapsiperheiden peruspalveluissa enemmän heidän kaltaisiaan työntekijöitä; silloin lapsi otettaisiin kokonaisuutena huomioon ja palvelut muokattaisiin tarpeista vastaaviksi. Itsestäänselvyyksiä paperilla, utopioita käytännössä.

Niin. Parempaan lapsiperhepalveluiden käytäntöön edelleen uskoen, toivoen ja rakastaen hain LAPE-hankekoordinaattorin paikkaa. Toista niistä, sitä matalan kynnyksen palveluiden paikkaa. Piru vie, tästä akasta ei sisua viedä, vaikka sitä kaksin käsin yritetään ulos raastaa. Essoten kanat on kynimättä, mutta periksi ei anneta. Pitäkäähän peukkuja, ylös- tai alaspäin, ihan itse saatte valita. Kummassakin leirissä on kannattajansa.

Iloa ja valoa teidän jokaisen viikkoon! Minulle valoa tuovat tulppaanit, nuo pienet kevään toivontuojat. Väriä, sitä loskan keskellä tarvitaan!
 
Henkilön Anne-Mari Ollikainen Os Vallius kuva.