Minä en mennyt bloggaajatapaamiseen

Starbox-blogiyhteisön yksi julkilausuttu vahvuus on kirjoittajiensa erilaisuus.

Olen Big Brother -fani. Kauden avausjakso on vuoden parasta viihdettä: siinä osallistuja toisensa jälkeen vakuuttelee kameralle, miten juuri "minä olen erilainen, persoonallinen ja räväytän omalla olemassaolollani koko talon säpinätason ennennäkemättömälle ulottuvuudelle". Seuraavassa jaksossa osallistujat istuvat sohvalla kampaamassa tukkaansa. Eniten särmää on lopulta tapetissa, jonka kukkakuosi on todellakin erilainen verrattuna makuuhuoneen värimaailmaan. 

Se siitä erilaisuudesta.

Parin viime päivän aikana puhelimen näytöllä on vilahdellut jos jonkinlaista otsikkoa ja kuvaa liittyen Starbox-blogiyhteisön bloggaajatapaamiseen.

Ennalta julkaistun ohjelman perusteella päättelin, että kyseiset kinkerit eivät ole minun juttu. Osa-aikaisesti palkkatyössä käyvänä perheellisenä osa-aikayrittäjänä ja wannabeopiskelijana on pakko priorisoida. Paskat, en minä mitään priorisoi, sanakirmerkityksessä, teen sitä, mitä fiilis teettää.

Arvostan suuresti sitä, että bloggaajatapaamisia järjestetään. Ihmiset saavat tutustua toisiinsa ja viettää aikaa kiehtovien aiheiden äärellä. Tuote-esittelyt, sisältömarkkinointi ja hotelliin tutustuminen vain eivät ole minun juttu.

Kuviteleppas ihan tosissasi minua vaikka Mikkelin Asuntomessujen "markkinointibloggaajana". Ei kukaan bloginlukija ole niin tyhmä (ainakin toivon niin), että uskoisi yhden postauksen puhetta kaikki muut tekstit sivuuttaen. Tunnen kyllä kotiseuturakkautta, mutta kaupungin virkamieseliitin kanssa törmäillessäni kaunosanat ovat kadonneet arjen inhorealismiksi.

Entä sitten ne tuote-esittelyt ja sisältömarkkinointi. Blogikuvassa on ote kylppärin hyllyltä. Räpsäisty pari vuotta sitten, mutta näkymä on tänään ihan samanlainen. Hankin sitä, mitä tarvitsen, silloin, kun tarvitsen. Paljon ei ole tarvinnut rahojaan tuhlata, muut ovat pitäneet huolen omistaan. Olisi siis aika köyhää ja kaksinaamaista kierrellä Sokoksella ihastelemassa kosmetiikkamaailman uutuuksia, kun en sieltä kuitenkaan osta itselleni mitään.

Vaatekin on hyvä, kun se on riittävän iso ja musta. En tarvitse ulkomaankielisiä miesten etunimiä/sukunimiä vaatteideni koristeiksi, en edes muovitimanttiprintillä. Lasteni vaatteet olen hoitoa varten nimikoinut. Se riittää.

Hotelliyöpymisiäkin on liikkuvan ja liukuvan työuran aikana tullut harrastettua niin paljon, että kuvittelin tietäväni, mikä hotelli on ja mitä varten se on olemassa. 9.-10.6. välisen yön nukuin Scandicissa, Jyväskylässä. Ihan oli hotelli. 

En kuitenkaan poissulje sitä mahdollisuutta, että jonain päivänä osallistuisin bloggaajatapaamiseen. Jos paikalle olisi tulossa kirjoittajaguru, joka henkilökohtaisen palautteen avulla tukisi tietä kohti yhä omaäänisempää kirjoittajuutta, höristäisin korviani. Siinä sivussa voisin altistaa itseäni myös askartelu- ja leivontamaailman tuote-esittelyille. Ja voisin ottaa kotiinviemiseksi jopa näytepussukankin. Seuraavaa tapaamista odotellessa.