"Näin menestyt työhaastattelussa" ja lapiollinen kuraa

Työperäinen ammattitauti sekin, kun ei pääse eroon työttömyydestä. Pari vuotta sitten halusin tehdä naistenlehtien sanoin ”täyskäännöksen”, kääntää uuden sivun ja hypätä tuntemattomaan. Eipä sillä kolmiloikalla päästäisi edes kyläyhdistyksen kesäolympialaisten lohdutuspalkinnoille. Ihmisen elämä kiertää kehää ja kiehtoutuu, joten työttömyys ja työtä vailla oleminen ovat edelleen kiinnostuslistani kärkipaikoilla.

Netti tursuaa jos minkäkinlaista vinkkilistaa työnhakutilanteisiin valmistautumista varten. On ohjetta tervehtimiseen, asialliseen pukeutumiseen, positiiviseen vuorovaikutukseen ja omien vahvuuksien/heikkouksien analysointiin suhteessa avoinna olevaan tehtävään.

Lukiossa meitä siunattiin psykanmaikalla, joka näytti ”täydellisen istuma-asennon työnhakutilanteisiin”. Yritän nyt sanallisesti kuvata tuon ilmestyksen: istutaan tuolin etureunalla, selkä suorana, jalat pienessä haara-asennossa ja kämmenet polvilla (kyynärpäät suorina), maaninen kiilto silmissä ja naama virneessä.

Istuin eturivissä ja vedin tuoliani kauemmas. En ole asentoa kokeillut.

On pelottavaa olla 40-vee ja työhaastattelussa. Takana 473 opintopistettä ja kokemusta noin paristakymmenestä työpaikasta. Tällä pohjalla ei voi enää uskoa yhteen totuuteen.

Silti haluan antaa muutaman vinkin työnhakumatkalle:

Unohda kehittäminen – hakeudu suorittajaksi! Työnhakuilmoituksessa työnantaja haluaa antaa itsestään dynaamisen ja menestyvän kuvan hakemalla kehittäjäpersoonallisuutta, mutta todellisuus on jotain ihan muuta kuin sinun ideasi ja oivalluksesi. Hakeudu tekemään sitä, mitä on tehty aina ennenkin. Rakkaalla kotiseudullamme ei ole sisäistetty vanhaa kolbilaista viisautta: ”20 years experience doesn´t matter if one year repeated 20 times”.

Vahvuudet on heikkoudet joten ole tarkka sen suhteen, miten osaamispohjasi muotoilet. Varsinkin siinä tapauksessa, kun haastattelijan oma pätevyys ulottuu sinua vain polvitaipeeseen. Tämä kannattaa muistaa erityisesti reppufirmojen kohdalla, joiden haastattelijakonsultit eivät työtoiminnan tasolla välttämättä ymmärrä, mihin ovat ihmistä värväämässä. Haastattelijan naamasta näkee, että nyt meni yli ja ohi. Korjausliikkeen aika oli ja meni.

Sano harrastavasi jotain jonninjoutavaa! Paljon on puhetta elämänlaajuisesta oppimisesta ja itsensä kehittämisen monista areenoista, mutta työnhakutilanteissa ne ovat enemmänkin uhka kuin mahdollisuus. Sano siis harrastavasi aikuisten väritystehtäviä, ne ovat sopivan turvallista ajakulua. Työhaastattelijakin todennäköisesti ymmärtää, mistä puhut. Voit keventää tunnelmaa toteamalla, että viimeisin työsi oli Aku Ankka. Voitte jakaa yhteisen ymmärryksen hetken.

Mieti valmiiksi kohtelias vastaus laittomaan kysymykseen: ”Kuinka monta lasta sinulla on ja minkäikäisiä he ovat?” Jos haet työtä Mikkelin alueella, tätä sinulta tullaan kuitenkin kysymään. Ja kun piiri pieni pyörii, ei kukaan vie asiaa eteenpäin. Se joka vie, on hankala. Hankalaa ei palkata jatkossakaan. Tee siinä sitten omannäköisimmät ratkaisusi. Minä hyppäsin hankalien tiimiin.

Ota selvää työhaastattelijan taustoista! Tämä ei valitettavasti tarkoita perehtymistä organisaation tehtävään, tavoitteisiin tai asemaan alueellisessa palveluntuotannossa vaan yksinkertaisesti tietoa työhaastattelijan/lähimpien hännysmiesten verkostoista. Hyödynnä linkediniä, naamakirjaa, googlea ja toveriverkostoja. Pienellä paikkakunnalla, tiedäthän, on ainakin yksi, joka tietää ja tuntee. Tee löytämilläsi tiedoilla ihan mitä haluat.

Ja kun työ meni taas sivu suun, jatka googlaamista! Muutamalla näppäimenpainalluksella ja hiirenheilautuksella huomaat, että työhaastattelijalla ja työpaikan saaneella on ainakin ”one connection”. Todennäköisesti kaksikin. Seuraavalla kerralla osaat olla viisaampi. Jatka googlaamista.

Olet googlannut tarpeeksi, kun älyät liittyä puolueeseen, potilasjärjestöön tai rotukoirayhdistykseen! Hyvä tyyppi on ihan jotain muuta kuin tehtävään parhaiten soveltuva koulutus- ja kokemuspohja. Työnantajan etu sekin, että Mikkelin alueella ”hyvän tyypin kriteerejä” ei tarvitse perustella muille hakijoille (älä edes kysy perusteluja, työnantaja närkästyy moisesta röyhkeydestä – ”being there done that”). Jos päätätkin kysyä valintaperusteluja, olet saanut hankalan maineen ja se muistetaan…

Onnea työnhakuun, sitä nimittäin tarvitaan!