Rakkaudesta Jouluun osa 2.

Takkatulen lämpö, kynttilöiden valo ja hetki omaa aikaa. Jo vuosien ajan olen kaivanut kaappien kätköistä rakkaimmat joululehteni, selannut sivuja, tuoksutellut tulevaa ja tehnyt mielessäni makumatkoja lapsuuteen. Joulu on muistoja, mielikuvia, tunteita ja syvälle sydämeen talletettuja välähdyksiä. Tässä muutama kuva omalta polultani:

Rakkaimmat enkelikynttiläni.
Viime jouluna askartelin ensimmäisen kerran joulukorttitelineen vanhasta kirjasta. Vähän aikaa sitten löysin kirpparilta pinon kellahtavalehtisiä Valittuja Paloja - täydellisiä tätä askartelua varten!
Yläkertaan vievien portaiden alle rakennamme oman Joulumaamme... Taustalla höyhenistä tehdyt kuuset (eivät erotu hämyisestä kuvasta).
Yksi kauneimmista lahjoistani: lapsuudenkotimuki. Paljon on kuvan ottamisen jälkeen tapahtunut.
Tontut tanssivat jo lapsuudenkodin ikkunoissa ja jatkavat nissepolkkaansa meidän olohuoneessa :)
Yksi kauneimmista kransseistani on tehty pienistä ja vähän suuremmista lankakeristä.
Santa of the Forest -ristipistotyö on omalla paikallaan takan vieressä koko vuoden. Työssä on käytetty kymmeniä DMC-langan sävyjä ja aikaa aloituksesta viimeiseen pistoon meni pari vuotta. Mutta yllytyshullu kun olen, tein toisen samanmoisen vanhemmilleni - yllättäen joululahjaksi :)
Joulupallot ja viljelty kuusi. Vanhempani ovat tuoneet meille jo useampana vuonna joulukukaksi kuusen ja tästä syystä meillä on nähty hyvin monenlaisia joulupuita: perinteisiä vihreitä, tuppanaoksia ja sinertäviä valioyksilöitä. Kaikki yhtä rakkaita.
Lapsuudenkodissa pidimme piparinpaistopäivän itsenäisyyspäivänä. Äiti ja me kolme sisarusta leivoimme ja isän tehtävänä oli vahtia uunia. Tiimityöskentelyä parhaimmillaan. Nykyisin meillä leivotaan pipareita pitkin syksyä, mutta ne parhaat ja makuisimmat tehdään omatekotaikinasta ennen joulua. Lapsuudenkodin reseptillä :)
Hyasintti on ykkösjoulukukkani ja valkoinen joulutähti tulee hyvänä kakkosena. Vai menikö se toisinpäin? Ei kuitenkaan löydy amaryllisen voittanutta :) Vai oliko se jouluruusu...

Löydän näistä kuvista jatkuvasti itselleni uusia merkityksiä, sävyjä ja tulkintoja. Toivottavasti Sinä tunnet samoin, kun katsot rakkaimpia Joulumuistojasi. Sydämestähän ne löytyvät, muistot. Ja sinne tallentuvat, vuosi toisensa jälkeen.