Rakkaudesta Jouluun osa 3.

Joulua ei voi fiilistellä liikaa, eihän? Vaikka tasan tarkkaan tiedän, että teillä kaikilla on aivan yhtä ihania ja vielä upeampia kuvia omista, rakkaimmista jouluistanne, haluan silti jakaa palasen juuri minun joulumuistoistani. Olisi mahtavaa kuulla, jos joku tietty kuva osuu suoraan sydämeen - nyt kun osaan käyttää kommentointimahdollisuuttakin :) Tässäpä seuraavat maistiaiset:

Jouluvaloista se lähtee, tunnelmointi. Kaksi vuotta sitten sain Annenpäivälahjaksi punaisen joulutähden ikkunaan ja viime vuonna sain sille kaveriksi valko-hopeaisen tähden. Muovikuusen ostaminen vei aikaa ja ajatusta. Kuvittelin, ettei joulukuusi voi millään olla A) valkoinen ja B) muovinen. Siitä se sitten lähti. Lapset nimittäin halusivat yläkerran aulaan kuusen ja lopulta yhdistimme joulupuun ja yövalon :) Tosin tuo puu tuotiin pirttiin jo joulukuun alussa eikä sen raivaamisella pidetty kiirettä. Kun ei neulasetkaan tästä puusta varisseet - toisin, kuin myyjän mainostamasta "luksuskuusesta", jossa luksusta oli vain hinta. Viime jouluna halusin takan päälle "jotain", ja sellaiseksi valikoitui lintu-oksa-valomuodostelma, kimalteleva ja muovinen. Suorittaa hyvin tehtävänsä eli valaisee ja kimaltaa :)
Joulupöytä, tietenkin, siitähän se kaikki lähtee :) Viime vuonna saimme saman pöydän äärelle "kovan ytimen" kokonaisuudessaan eli meidän molempien vanhemmat (lasten isovanhemmat) sekä sisarukset puolisoidensa kera. Tänä vuonna juhlijoiden määrä kasvaa kahdella: joulukinkkua ovat kärkkymässä myös labbis Lutu ja kultainen Lumi :)
Omatekoisissa joulukorteissa on se jokin :) Viime vuonna teimme yhdistelmäkortin meille tärkeistä asioista: lapset, koti ja koko perhe <3
Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin kuin strömsöössä eikä joulun taika kannattele silloin, kun hyydykekakku ei vain hyydy. Pikkujouluaikaan kutsuimme tuttavaperheen kanssamme glögittelemään ja tarkoitus oli tarjota omasta mielestäni herkullista glögijuustokakkua. Maku oli kohdallaan, mutta ulkonäkö ei. Pahimmat pintavirheet peitin "lumella" (niiiin ajankohtaan sopivasti) eli kookoshiutaleilla, mutta reunojen katastrofia ei piilottanut mikään. Syödyksi tuli tämäkin :)
Kaltaiseni akateemisen silpputyöläisen joulunaikaan on jo monen vuoden ajan kuulunut jotain uutta. Jotain päättyy, jotain uutta alkaa. Eikä tämäkään joulu tuota poikkeusta. Perjantaina menen työhaastatteluun, samoin maanantaina. Alkuja, monessa merkityksessä.
Kauppojen hyllyt notkuvat toinen toistaan upeampia konvehtirasioita. Silti omatekoisissa herkuissa on sitä jotain. Viime jouluna tein itse marmeladia ja lakritsifudgea sekä erilaisilla pähkinöillä ja kuivahedelmillä terästettyjä konvehteja.
Pienistä pöytäliinoista tehdyt betoniset tuikkukipot.
Suklaakortti on erinomainen yhdistelmä pientä joulumuistiaista ja korttia. Näitä tuli viime jouluna vietyä mm. lasten päiväkodin tädeille :)
Jouluasetelma - mukana kaikkea mahdollista :)
Piparkakkulinna matkalla uuniin...

Ihania Joulun odotuksen hetkiä Sinulle!