Satutko tietämään, mitä taide on?

Elä huoli, en minäkään tiedä. Silti osallistuin taidekilpailuun http://www.mikkeli.fi/uutinen/edullinen-mahdollisuus-nakyvyyteen-asuntomessuilla-paikallisille-muotoilijoille

Vai pitäisikö tuota kutsua käsityöläiskilpailuksi? Muotoilukilpailu. Mittelöksi siitä, kuka taivuttaa Hackmanin lusikan kauneimmalle kaarelle ja naulaa sen kakkosneloseen - volaa! - siinähän on kierrätystaidenaulakko.

Ehdotuksessani muotoilen sokerimassaa styroxin päälle. Valitettavasti minulla ei ole kellarillista työnäytteitä, sillä kun kakun teen, sen myyn. 

En taida istua taidegenreen...

Mitä ihmettä se taide sitten on ja kuka voi sanoa olevansa käsityöläinen? Onko taide sitä, kun joku puhdistaa pensselit paperiin. Canvasiin. Jos taiteilijalla on nimeä, taulun edessä huokaillaan (kyllä, ihmiset ovat todellakin tittelin- ja nimenkipeitä!). Jos nimeä ei ole, kysymyksessä on pelkkä kansalaisopiston kurssilla tehty tuherrus. Joita nyt "kuka vain osaa tehdä".

Kyllähän maailmassa taidetta arvostellaan. Ja arvostetaan. Kirjallisuuden Finlandia-palkinto on tästä näkökulmasta varsin hassu konstruktio. Joulumyyntiä vauhdittamaan joku televisiosta tuttu lukee kirjan, arvioi sen hyväksi ja sillä perusteella takakammarin tanelikin tietää, mitä ostaa anopille joululahjaksi. Finlandiapalkitun kirjan täytyy olla hyvä! Se kuuluu kirjahyllyyn. Se on yleissivistystä.

Taukojumppa. Käsi pystyyn, jos teillä on olohuoneessa perinteinen ja perinteisesti kirjahylly. En tarkoita viinikaappia. Vaan sellaista ikearakennelmaa, ihan jopa perintökalleutta, johon-laitetaan-kovakantisia-kirjoja. Ei noussut montaa kättä. Sellaista se on, sisustuslehtimaailmassa.

Entäpä runous?

Kun kuvailen

muutamalla sanalla

sisäisiä liikkeitä

ja lisään yllättävän lopun.

Se on taidepläjäys. Kultturellia. Viinilasi ja syviä tuntoja.

Kyllä minäkin taiteen tunnistan, kun sen kohtaan. Ei ole kovin montaa vuotta siitä, kun iltalenkkimme vei usein Miina Äkkijyrkän tilan ohi. Jos siinä ympäristössä ei luovuus kukkinut, niin ei sitten missään. Miinalta oli ilmeisesti jäänyt skandinaavista, pelkistettyä ympäristöä käsittelevät dekot lukematta, sen verran oli ympäristössä boheemia hiukkasta.

Onhan meillä myhäilevässä Mikkelissäkin taidetta: persereike liikenneympyrässä ihan niin kuin Jyväskylässäkin. Sellainen ruskea, ruostunut reikä. Päivä paistaa poikkeuksellisesti molemmin puolin rinkulaa. Sellaista se on, taide.

Sittenhän mää vasta hokasin, että turha minun on taidemäärittelyillä päätäni vaivata. Kilpailussahan on arvovaltainen tuomaristo, jonka tehtävä on arvioida ehdotettujen kuvatusten taiteellisuus ja käsityöläisyyden lapasesta lähteminen. Ei se ole minun tehtäväni.

Ainahan saa ehotella. Niin minäkin teen.