Sitten, kun minulla on aikaa...

.... haluan opetella ottamaan kauniita kuvia. Valokuvaus, se kuulostaa juhlalliselta, joten keskityn kuvien ottamiseen.

Meillä on järjestelmäkamera, mutta en osaa käyttää sitä. Ei ole koskaan ollut tarvetta opetella. En ole ihminen, joka opiskelee asioita manuaaleista. Ja jos ei tiedä, mihin suuntaan kiekuroita pitää käännellä, on sattumankauppaa, jos jokin onnistuu. Eikä tuota onnistumista saa takuulla toistettua.

Siihen se on jäänyt, tarpeellisen taidon opettelu. Ihailen kauniita kakkukuvia ja mietin, miten itse saisin samanlaisia. Ihailen myös luontokuvia, joihin on itse kohteen lisäksi saatu tiivistettyä myös palanen tunnelmaa: pureva viima, auringon viimeinen säde ja siipien havina.

En kuitenkaan ole tehnyt elettäkään opetellakseni.

Muutaman kerran olen ajatellut mennä kamerakurssille. Suunnitelma on vesittynyt viimeistään siinä vaiheessa, kun olen pohtinut oman kuvauskoneen suhdetta nykypäivän härveleihin:

Sen verran ymmärrän, että toinen on kamera ja toinen on putki. Ei ole koskaan tullut yhdistettyä.

Kuvaamisen kynnystä helpottaakseni en suunnannutkaan lähimetsään vaan keräsin pöydälle muutaman hopeanvärisen sokerimassaruusun ja tartuin itse itselleni asettamaani haasteeseen. Nyt otetaan sellaisia kuvia, että katsojassa tärähtää...

Ei tainnut tärähtää muu kuin kuvaajan käsi. Ei riittänyt taustapaperi, kun pöytälevykin tuli ikuistettua:

Ensimmäinen otos. Valkoinen pohjapaperi, loisteputki hehkumaan ja naps. Varsinainen varjotuotos.
Ensimmäinen kuva oli kertakaikkisen ankea, joten lisäsin virhreää. Loisteputken valossa pitenee vain varjot.
Innoissaan kun tohottaa, ei huomaa edes sitä, että valo tulee väärältä puolelta... Tosin tässä kuvassa se ei ihan hirveästi haittaa.
Tästä pidän. Kukat tosin näyttävät sokerissa kieritetyiltä, ei hopeanhohtoisilta. Kohdistuksenkin piti olla edessä, ei keskellä.
Ehkä tämä tästä... Pikkuhiljaa....

Mitä tästä opin, en todennäköisesti yhtään mitään. Varmistuipahan se, että jos valokuvauskursseja järjestetään, kannattanee hakeutua rikaksi rokkaan. Tuskin tarvitsee tyhjin kourin kotiin lampsia.